Sauli Miettinen
Pepe Willberg – Muuttuvat tiet
Otava
Sauli Miettisen kirjoittama uusi Muuttuvat tiet -elämäkerta on edellistä parempi, ja pönötyskuvia on vähemmän. Kirja etenee riittävän kronologisesti ja selvittää kattavasti artistin uraa näihin päiviin saakka. Myös 70- ja 80-lukujen tuntemattomampia bändikuvioita on selvitetty. Pepe korostaa vaatimattomuuttaan ja muistaa toistuvasti harmitella levy-yhtiöiden puutteellista markkinointia aivan kuin hänen menestyksensä olisi ollut siitä kiinni.
Kirja toi mieleeni, että Pepen esittämät mainosviisut Kuppi teetä ja sympatiaa sekä Suomen suosituin riisi on Risella olivat aikanaan mainioita ja kaikki osasivat laulaa ne. Minua harmittaa, kun Pepe ihan suotta mollaa monia omia äänitteitään turhiksi tekeleiksi, vaikka niillä on hyviäkin kappaleita. Toisaalta taas hän kehaisee Satakunnan-kotistudioaikoinaan äänittämiään sekvensseritaustaisia levytyksiä, joiden relevanttiudesta voi olla montaa mieltä.
Pepe kertoo torjuneensa vanhojen hittien uudelleenlevytysehdotuksia, mutta on kuitenkin tehnyt niitä itse. Lisäksi vaatimattomana pidetty artisti osaa olla hyvinkin itsetietoinen ja ylpeä osaamisestaan. Hän ei ole tarinassaan kovin johdonmukainen ja kirja on osin ristiriitainen. Pepe on kuitenkin esiintyjänä järkäle, omaa luokkaansa, mutta ei hänkään saa kehnompia kappaleita loistamaan.
Kirjan skuuppi: Pepe ilmaisee rohkeasti mielipiteenään, että Wigwamin ja Tasavallan Presidentin laulajat eivät olleet tarpeeksi hyviä ja Englannin tai maailman valloitus kaatui tähän. Olen asiasta eri mieltä.
Onneksi kirjan lopussa on hyvin kattava diskografia.
Teksti: Hemmo Päivärinne
Arvio on julkaistu Soundissa 3/23.