Helsinkiläiselle rockyhtye Santa Cruzille on alkuvaiheiden jälkeen tapahtunut paljon. Yhtye on vuoden 2015 nimikkoalbuminsa jälkeen tehnyt noin 200 keikkaa esiintyen muun muassa Englannissa, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa. He ovat päässeet kiertämään Sebastian Bachin kanssa sekä saaneet biisinsä kansainväliseen Mercedes-Benzin mainokseen ja soittoon ESPN:lle, yhdelle maailman katsotuimmista urheilukanavista.
Viimeisimpänä meriittinä arvostettu yhdysvaltalainen Rolling Stone -lehti nosti yhtyeen esiin jutussaan, joka esittelee kymmenen tämän hetken kymmenen bändiä tai artistia, jotka ovat tutustumisen arvoisia.
Soundi tapasi syksyllä kolmannen pitkäsoittonsa Sakara Recordsin kautta julkaisevan yhtyeen laulaja-kitaristi Arttu ”Archie Cruz” Kuosmasen ja kitaristi Joonas ”Johnny Cruz” Parkkosen Oulun Qstock-festivaaleilla, jonka oma festivaalilehti otsikoi bändiä esittelevän juttunsa sanoilla: ”Santa Cruz on saanut lähes kaiken”. Tämä nauratti erityisesti Arttua.
– Se tuntui absurdilta, koska oikeasti olemme vasta alussa. Yksi unelmani on, että pääsisimme tulevaisuudessa soittamaan New Yorkissa Madison Square Gardeniin. Haaveilen myös siitä, että Santa Cruz olisi jonain päivänä Yhdysvaltojen Billboardille korkeimmalle sijalle yltänyt suomalainen yhtye.
Arttu myöntää, että suurista haaveista ja epäsuomalaisesta nöyristelemättömyydestä on tullut ”paskaa niskaan”. Tulee toisinaan edelleen.
– On jengi nauranut meille. Viimeksi tänä keväänä, että eihän tuosta teidän hommasta tule mitään. Mutta vähitellen nauru on hyytynyt. Ja mä saan itse asiassa kauheasti voimaa siitä, että tulee paskaa päälle, Arttu sanoo.
– Mitä enemmän tulee paskaa, sen parempi. Jos kaikki vain hehkuttaisivat koko ajan, bändi alkaa olla tyytyväinen ja kelata, että eihän tässä enää tarvitse tehdä mitään. Emmekä me ole koskaan halunneet olla yhtye, joka on ihmisten mielestä ihan ok. Mieluummin niin, että meitä joko rakastetaan tai meitä vihataan, Joonas täydentää.
”Mutsi edelleen soittaa mulle joka viikko, että mitä sä nyt taas olet tehnyt.”
– Arttu ”Archie” Kuosmanen
Tekeminen on 1990-luvun lapsilla asenteeltaankin kuitenkin jo melko rohkeaa. Oma ikäpolvi on nähnyt, mikä kaikki voi olla mahdollista, Arttu selventää.
– Meidän lapsuudessa Renny Harlin teki isoja juttuja maailmalla. Oli himit ja rasmukset. Omien vanhempieni nuoruudessa asiat olivat kovin eri tavalla, koska heidän kasvaessa oli Neuvostoliitto vieressä ja Kekkosen viesti kansalle oli, että pitäkää turpanne kiinni älkääkä suututtako ketään.
Suuttuminen saati suututtaminen ei ole täysin vierasta Artullekaan. Välillä bändikaverit ovat käyneet yhtyeen Facebook-sivuilla sensuroimassa laulajan kirjoituksia.
– Olemme käyneet poistamassa, kun sä olet laittanut sinne jotain urpoa, Joonas sanoo.
– En koskaan tee mitään urpoa! Jos ei saa sanoa mitä ajattelee, mitä järkeä missään on, Arttu vastaa.
Arttu saa palautetta myös äidiltään.
– Mutsi edelleen soittaa mulle joka viikko, että mitä sä nyt taas olet tehnyt.
Kitaristi Joonas Parkkonen ja laulaja-kitaristi Arttu Kuosmanen rentoutuvat Qstockissa keikan jälkeen. Kuva: Elina Järvi
”Sattumuksia on riittänyt. Useimmiten ne ovat liittyneet Artun katoamiseen.”
Santa Cruz heitti tämän kesän ainoan ison festarikeikkansa Oulun Qstockissa heinäkuun lopussa. Kokoonpano soitti festareiden toiseksi suurimmalla lavalla ja keräsi innokkaan yleisön seuraamaan esiintymistään.
– Totta kai se harmittaa, että esimerkiksi Provinssirock ja Ruisrock jäivät tältä kesältä väliin. Mutta ei sille voinut mitään, koska meidän kolmas levy Bad Blood Rising ilmestyy vasta lokakuussa, Arttu sanoo.
Festareille bändi pääsi soittamaan heti Screaming for Adrenaline -esikoislevynsä ilmestymisen jälkeen kesällä 2013.
– Meillä oli silloin älyttömän kova draivi. Meidän biisit eivät vielä soineet radiossa, eikä meitä muutenkaan otettu tosissaan, Joonas sanoo.
– Olimme joidenkin mielestä lähinnä kasaribändi, joka haluaa olla Guns N’ Roses. Halusimme näyttää jengille, kuinka kovia me oikeasti olemme, Arttu jatkaa.
”Joskus Middy totesi keikkareissulla 300 kilometrin päässä Helsingistä, että olisi varmaan pitänyt ottaa edes lompakko mukaan.”
– Joonas Parkkonen
Vuosien varrelta erityisesti mieleen on jäänyt esimerkiksi Ruisrockin keikka rantalavalla. Myös sattumuksia on riittänyt. Useimmiten ne ovat liittyneet Artun katoamiseen.
– Yksi keissi oli tämä, että meillä oli Nummirockissa keikka juhannuksena 2015, ja sä olit aamulla hukassa, Joonas nauraa.
– Joo, olin illalla kaverin kanssa juhlimassa ja menimme jatkoille parin leidin kanssa. Aamulla heräsin neiti vieressä siihen, kun jätkät koputtelivat ja huusivat ovella, että perkele, me ollaan jo tunti myöhässä. Kerettiin kuitenkin: menimme Nummirockissa suoraan lavalle.
Kyseinen juhannuskeikka on jäänyt mieleen siitäkin, että vedon aikana basisti Mitja ”Middy Cruz” Toivoselta paloi pyroista tukkaa. Tuleepa Joonakselle mieleen toinenkin muisto Middystä:
– Joskus Middy totesi keikkareissulla 300 kilometrin päässä Helsingistä, että olisi varmaan pitänyt ottaa edes lompakko mukaan. Sillä oli kyllä mukana matkalaukku, mutta se oli pakannut sinne vain hatun.
Teksti: Elina Järvi