Päivälleen 20 vuotta sitten idolini Freddie Mercury kuoli. Muistan sen kirkkaasti: seiskaluokka, ruotsin tunti. Opettaja kertoi Freddien kuolleen. Suurin osa luokkakavereistani ei olisi voinut vähempää välittää, mutta minä nieleskelin – olinhan fani ja tieto tuli minulle puskista. Vasta tuossa samassa yhteydessä nimittäin kuulin myös kaksi muuta itselleni uutta asiaa: Freddie Mercury sairasti AIDSia ja että hän oli homo. Yleisesti tiedossa olevia asioita toki, mutta olin onnistunut välttämään nuo epäoleellisuudet yhtä vaivattomasti kuin edellisellä vuosikymmenellä Samantha Foxin isot tissit.
Musiikki oli siis tärkeintä, mutta toki Queenin kohdalla oli kyse paljon muustakin. Olin kelannut Queenin kokoelmia kirjastosta kopioiduilta kaseteilta edes takaisin, mutta vielä enemmän olin tuijottanut tv-ohjelmista nauhoitettuja Queenin musiikkivideoita ja livepätkiä sisältänyttä vhs-nauhaa. On vaikea enää saada kiinni siitä tunteesta, mikä noissa videoissa nuorta mieltäni tarkalleen ottaen kiehtoi, mutta Queen tuntui maailman jännittävimmältä yhtyeeltä. Freddien nahkahousut, viikset ja kokovartalotrikoot olivat luonteva osa rockbändiä.
Erityisesti muistan tuijottaneeni ihailun ja hämmennyksen vallassa näitä kahta videota:
(Bicycle Racen videon olemassaolosta minulla ei silloin ollut pienintäkään aavistusta. YouTubestahan sekin löytyy, tosin viehättävän pehmoerotiikkansa takia video on vain täysikäisten ja rekisteröityneiden käyttäjien katsottavissa.)
Queen-diggailuni kuitenkin jäi vuosiksi ja pitkään käsitykseni Queenin musiikista pohjautui kokoelmalevyihin ja muutamaan megahittiin. Sekä tietenkin Freddien kuoleman jälkeen ilmestyneisiin puolivillaisiin julkaisuihin.
Queenissa ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan kyse yksittäisistä singlebiiseistä, vaan kiehtovan monipuolisista albumikokonaisuuksista, joissa naivistiset hittirenkutukset nivoutuvat toisiin galaxeihin kurkotteleviin ja yli hilseen viuhuviin kokeiluihin. Lisäksi harvassa on bändit, joilla on yhtä tunnistettava soundi. Nykyään Queen onkin kirjoissani yksi rockhistorian parhaista yhtyeistä.
Ehkä parhaiten Queenin ydin kiteytyy Jazz-albumilla (1978). Harvoinpa tulee vastaan yhtä hätkähdyttävää avausbiisiä kuin Mustapha, jonka perään kuullaan Fat Bottomed Girls – täysin luontevasti. Pahoin pelkään että nykypäivänä ratkaisu ei olisi mennyt levy-yhtiössä läpi.
> Kuuntele albumi Spotifysta tästä linkistä
Freddie Mercury (ristimänimeltään Farrok Bulsara) syntyi 5.9.1946 Sansibarilla ja kuoli 24.11.1991 Lontoossa.
Teksti: MIKKO MERILÄINEN