Markus Vanhalan metallimaraton, osa 5 – Uusi bändi, uudet patterit ja yksi jo reissussa kulahtanut jätkä vara-akuilla

3.10.2013 07:25

 

25. 9. Tukholma

Avustajat kehästä, erä kaksi alkaa! Eli lisää jorinaa, porinaa, mutinaa ja sutinaa tien päältä Soundin välityksellä. Bändit vaihtuvat, minä en. Ja heti alkuun tärkeä note to self: yksi päivä kotona kahden kuukauden rundien saranakohdassa tekee muuten lähdöstä meeeelekosen vaikeaa haikeaa.

Siinä missä muu OG–miehistö pääsi helmeilevän Korean-keikan jälkeen hyvin ansaitulle syyslomalle, kävi meikäläinen kotona vain sanomassa morot ja käänsi aamusella taas nokan kohti Helsinki-Vantaata. Tähän asti menopelinä on siis palvellut Omnium Gatherum, nyt otan alle toisen kovan koneen, nimittäin maanmainion Insomniumin.

Saman tekee toistaiseksi tässä blogissa miksaajana esiintynyt Sami Hauru, joka vaihtaa nyt päähänsä kiertuemanagerin hatun ja ottaa huolehtiakseen meidän ja Medeian asiat. Homman nimenä kiertää Insojen riveissä neljä viikkoa Eurooppaa Children of Bodomin med Med Eijan kera.

Lähes kaikki suomalaiset lähtivät jo edellisiltana Ruåtsinlaivan karaokedisco-risteilyn merkeissä Helsingistä kohti Tukholmaa, mistä tämä happening starttaa. Meikäläinen otti kuitenkin Samin kanssa pekkaspäivän heavy-hommista ja lensi aamusella suoraan mestoille. Näin toimien ennätin leikkiä edes yhden päivän kotia ja “normaalia” ihmistä. Party-tekstiviestien ja muiden eittämättä elintärkeiden karaoke-raporttien saaminen laivalta ei harmittanut yhtään. Kotisohvalle pyhitetty iltama joka neljäs viikko tuntuu olevan ihan kohdillaan.

Venuen virkaa toimitti Tyrol ja kuten arvata saattaa, oli siellä vastassa aika happamia, harmaita ja osin myös merisairaita heavy-pultsareita. Kerrankin tunsin itseni hyväksi ihmiseksi, samoin varmasti Sami ja Britanniasta paikalle lentänyt Inso-Ville.

Kiertueen eka päivä on aina melkoista sepultaatiota ja häsläystä, kun pitää selvittää produktiot sekä koodistot kuntoon, tutustua tuntemattomiin ja niin edelleen. Säätöä ilmenikin heti kättelyssä, kun allekirjoittaneelle vuokratuista Mesan nupeista (2 kpl) ei vain 50 vaan täydet 100 prosenttia oli jo valmiiksi paskana. Heti ekalle keikalle piti siis pyytää lainaan Medeian Samulin EVH 5150 –nuppia. Thanks, dude!

Bodomin produktio näkyy olevan melkoisen isollaan, joten alusta alkaen kävi selväksi, että tällä rundilla on vähän eri pöhinä kuin OG/Mercenary –pätkällä. Hyvässä ja pahassa. Isoja venueita, isoja yleisöjä. Paljon sääntöjä ja sitä rataa.

Insomniumin avauskeikka palautteli ekoille vedoille tyypillisesti mieleen paitsi Spede-show’n, myös Spinal Tapin parhaita hetkiä. Suomalaisen mökö-heavyn suurlähettiläiden keikka lähti nimittäin käyntiin viiden minuutin pimeydellä ja hiljaisuudella. Siellä me lavan takana varjoissa odottelimme ja ihmettelimme, että mitähän tässä nyt tapahtuu ja pitäisikö vain lähteä lavalle sohimaan. Vai vieläkö tässä pitkään tarkastellaan, missä mennään? Homman nimeksi selvisi, että synataustanauhakoneemme oli kyykännyt ja lopettanut yhteistyön heti alkuun. Niinpä intro skipattiin, taustanauhat hylättiin ja räväkällä rockasenteella räiskälöitiin menemään. Muuten keikka hyvä ookoo ja jengikin diggasi.

Vedimme myös ekaa kertaa livenä uuden Ephemeral-sinkkumme, jossa tuntui olevan vähän käynnistysongelmia. Toisaalta, ihmekö tuo: kappale oli tätä ennen soitettu kimpassa läpi tasan kerran. Allekirjoittaneelle tämä oli lisäksi premiääri millään lavalla Tukholmassa. Melko outoutta muuten, ettei tällä lähipitäjällä ole ennen tullut mölyttyä.

Perään sitten ekan keikan afterski bussilla, joka onkin tällä kierroksella erittäin fancy linjuri ja heittämällä hienoin menopeli, jolla on tullut omissa rockhommissa huristeltua. Bodomeilla on oma hopeanharmaa bussinsa, me jaamme sinisen auton vanhojen kuomien eli Medeian tyyppien kanssa. Leppoisaa boogieta siis odotettavissa.

Kulkuneuvon edellinen vuokraaja oli ollut Snoop Doggy Dogg aka Snoop Lion, ja kuskin mukaan silloin oli kyllä riittänyt sanonnan mukaan linja-autossa myös tunnelmaa, irstailua ja sekoilua unohtamatta. Siltä kiepiltä kärry oli nimittäin mennyt 50 000 euron remonttiin. Snoopilla on kyhnyä millä riehua ja silloinhan riehutaan!

26. 9. Jööttepori

Ruotsi-chapter jatkui seuraavana päivänä Göteborg-heavyn mekkaan, missä keikkapaikkana toimi Brewhouse. Kun OG:n kera vuosia sitten näillä main soittelin, päättivät jotkin kähtävät murtautua venuen vieressä parkkipaikalla seisseeseen bussiimme ja varastaa sieltä meikäläisen repun. Saalis: likaiset, klassiset hiki-stretch-farkkuni ja muutamat muut personal bagit. Tarjolla autossa olisi toki ollut myös rahaa, soittimia ja läppäreitä, mutta tällainen tapaus sillä kertaa. Semmonen olt ruottalaanen.

Keikka oli perushyvä, venue hyvä ja yleisö perushyvä ruotsalainen ei-liikaa-irrotteleva, mutta useapäinen. Päiväkin meni normisti turisteilun merkeissä. Sillä erotuksella, etttä särkynyt langaton lähettimeni vaati ostosreissun soitinkauppaan. Nyt onkin hattutemppu kamojen hajoilun osalta koossa: kolme keikkaa putkeen niin että jotain on levinnyt. Lightning strikes thrice. Eiköhän tämä ollutkin sitten tässä…

Keikalle tuli vanhaa tuttua seppoa Dark Tranquillitystä ja Jackson Guitarsilta morjenstamaan ja paikallisten kera pitikin totta kai heilahtaa vähän kylän yöhön touhuamaan, esimerkiksi huristelemaan ostoskärryillä keskustassa.
Rumputaiteilijamme myös vaati saada sisustaa bussia liikennemerkillä ja mitä näitä nyt oli. Uusi bändi, uudet patterit ja yksi jo reissussa kulahtanut jätkä vara-akuilla. Hyvin sätkii eteenpäin.

27. 9. Oslo

Karavaani kulkee ja apinaleiri tarpoo kohti Norjan pimeyttä, pahuutta ja kylmyyttä eli Jötikkälän melodödölästä suuntaamme blackmetalliumin syövereihin. Määränpäänä Oslo ja Rockefeller. OG matkusti viime vuonna samaiseen paikkaan samaisen Children Of Bodomin siivellä, mutta soundcheckin jälkeen meille ilmoitettiin, että keikka ja sitä seuraavat Skandinavian vedot on peruttu. Muuan suomalainen kitarataiteilija oli nimittäin joutunut lasarettiin. Jospa tällä kertaa saataisiin paletti kasaan ja keikatkin soitettua, viime kerralla kun ainoaksi Skandinavian-esiintymiseksi jäi Ruotsinlaivan karaoke.

Päivä lähti liikenteeseen sellaisissa merkeissä, että tourmanagerimme Sami sai Bodomin saksalaiselta kollegaltaan noottia notta hulivilit lämppäribändit eli me ja Medeia olisivat murustaneet eilen aamupalalla leipää catering-huoneessa. Mutta eipä tästä sen enempää. Rokkenrollissa tuntuu edelleen olevan kapinaa ja vaaran tuntua.

Näissä tunnelmissa siis blackmetalli-turisteilemaan, koska Mayhemin ja koko Norjan black circlen johtotähden, legendaarisen Euronymousin, pääkallonpaikka ja vanha levypuoti “Helvete” sijaitsee aivan lähistöllä. Paikalla toimii nykyään uusi levykauppa ja samalla blackmetallimuseo. Vanhalle Norja-fani-meikäläiselle tuli mestassa varsinaisen nostalginen fiilis, seinillä kun riippui jos jonkinlaista teini-iästä muistamaani klassikkokrääsää. Kävimme paikan miittinkikellarissa, jossa on oteltu muinaisia Mayhemin sun muiden bändien kuvia, sainasimme vieraskirjan ja tallensimme pari bläkkispönötyskuvaa Euronymousin BLACK METAL -seinäkirjoituksen äärellä.

 

Keikka Norjassa oli tietenkin merkittävä jo siksi, että tällä erää se toteutui, mutta myös siksi, että yleisö näytti kyntensä ja oli todella hyvä! Mekin olimme hyviä. Kamat toimivat eivätkä hajoilleet eli olivat hyviä. Rikkaiden norjalaisten fanien tarjoamat drinkit olivat hyviä. He myös käyttivät oljykruunujaan merchandiseemme hyvin. Yömylly oli hyvä. Scatman soi hyvin. Bussin disco jorasi hyvin. Mitä näitä nyt on. Normitarinoita, hyviä jorinoita. Hyvin.

Illan polttavana probleemana bussimme taka-loungessa kaikkien mieltä vaivasi, että ovi ei toiminut ja tähänhän tarvittiin hätiin kuskia eli auton talonmiestä. Ongelman ytimeksi osoittautui, että karjalalainen rumpali oli varastoinut epähuomiossa jöötteporilaisen liikennemerkin jumauttamaan oven liikkeen. Kappas kummaa ja olipas maailman kenties isoin ja ainakin ylitsepääsemättömin ihme kun ei uksi auennut.

28. 9. Kööpenhamina

Tanska on metallin mysteerimaa, koska seudulle eivät heavy-kiertueet useinkaan ulotu. Insomnium ei ole ikinä ennen soittanut Tanskassa ja Omnium Gatherumkin vain yhden ainoan kerran.

Aikanaan myös tuurailin Diablossa täkäläisellä keikalla, ja vastahan tässä toisaalta tuli kierrettyä Mercenaryn

kanssa. Joten kai maassa jonkin sortin heavy-pöhinää on. Tänään ainakin minulla ihka ensimmäinen keikka Kööpenhaminassa.

 

 

 

 

 

 

Sama kuvio siis kuin juuri Tukholmassa. Turistina on Tanskankin pääkaupungissa toki tullut käytyä useasti, ja onhan se helmi pitäjä.

Amager Bio osoittautui hienoksi klubiksi ja aamuinen catering-buffetti todisti, että tanskalaisilla on herkkuhommat hallussa: täällä saa artisti hyvää evästä.

Koska lähellä venueta sijaitsee Köpiksen syntinen ja pahamaineinen vapaamaa Kristiania, piti siellä poiketa kaljalla tarkastamassa hampaattomat hipit huumekioskeineen. Iloista väkeä, joten mikäpäs siellä asustellessa.

“You are now entering the EU”, muistuttaa kyltti portin päällä alueelta poistuttaessa. Ja tulihan Kööpenhaminan kaduilla ja kujilla tarpoessa vastaan myös siellä kotomaassa näitä tekstejä ja kuvia editoivan tahon paikallinen sivubisnes.

Insojen Tanskan-debyytti pöhisi kansaan ja taas tuli hyvä keikka. Vähän on meillä tosin ollut lavakuuntelujen kanssa ongelmia, kun on leveitä lauteita eikä soundcheckeissä tunnu riittävän aikaa kalibroida monitorointia optimaalisille orbitaaleille.

Eli lottopallot pyörii ja hipit heiluu, mutta ihan hyvillä prosenteilla tässä on kyllä toistaiseksi koko joukkueen voimin samoihin tahteihin osuttu. Ja jos ei, niin sitten vähän äkkiä kitara pystyyn ja poseeraaminen täysille!

29. 9. Hampuri

Ja takaisin vanhaan kunnon Kolmanteen Valtakuntaan, noille niin rakkaille päämarkkina-alueillemme. Illan liiterinä toimii Hampurin Markthalle, jossa OG:n kera vasta pari viikkoa sitten viimeksi soittelin. Ukot ja biisit ympärillä vaihtuvat, mutta meininki on pysynyt ennallaan. Eli tuttu puttu vahva perusmeno Markthallen stagella.

Turistikierroksella tuli muistettua, että tänäänhän lienee muuten sunnuntai ja Saksa konservatiivisena maana sitä perua tietenkin isolla prosentilla sekä kiinni että varsinkin suljettuna. Noh, uusi Carcass ja Mr. Big tarttuivat sentään levykaupan laarista haaviin.

Keikka oli todella hyvä. Jopa rundin tähän mennessä paras, sanoisin. Täyteen pakattu halli arvosti myllytystämme ja hyvinhän me yleisöä alistimmekin. Ennen vetoa oli ristinä kaikkien lavataiteilijoiden suosikkitoimintaa eli meet & greet -sessio. Naama siis missihymylle ja nimmarikioskille pönöttämään. Muistimme lisäksi heiluttaa Dion heavy-merkkiä kädet tanassa.
Tonteille oli valunut populaa myös meidän levylafkaltamme ja Music Finland –organisaatiosta. Kaikenlaista business-paronia näkyi niin ikään olevan saapuvilla.

Koska huomiselle oli luvassa vapaapäivä, jatkui jälkimyllytys aamuhämäriin discoilun ja pubeilun merkeissä. On muuten bussissa tällä roundilla hieman eri meininki, kun on asukkeina kaksi suomalaista bändiä. Ministerit huutavat “bääää!” loppumattomalla kasetilla. Mutta on totta kai vain hyvä että jengi viihtyy, apinat tanssivat ja kukot kiekuvat.

Day-off olikin sitten yhtä pitkää toipumistarinaa eli pihville ja keskustaan saunaosastolle sekä poreammeeseen. Bussi oli parkkeerattu Reeperbahnin päähän sirkuksen pihalle, eli kuvaannollisesti sanoen täydelliseen spottiin. Reeperbahnille, siis, ja cocktailien kautta nukkumaan. Hyvä päivä.

Ja jos tässä suomalaisia vielä erikseen matkaseurana äityy kehumaan, niin sitä kyllä arvostan erityisesti, että fiiliksen ollessa miinuksella porukka voi istua keskenään vaikka koko ravintolareissun puhumatta sanaakaan. Ja silti kaikilla on ilmiselvästi kivaa.

 Teksti ja kuvat: Markus Vanhala

Tekstin toimitti Petri Silas

Lisää luettavaa