Nero vai pelkkä kirkuva kääpiö? Jouni Hynynen, Kauko Röyhkä, Iisa ja muut suomalaisartistit muistelevat Princeä

28.4.2016 09:03

Princen kuolemasta tulee tänään kuluneeksi tasan viikko. Suuressa maailmassa yksi jos toinenkin artisti on nostanut julkisesti hattua edesmenneelle maestrolle, mutta miten suru-uutinen vaikutti kotimaisiin muusikoihin? Teimme soitto- ja sähköpostikierroksen, ja sen perusteella on selvää, että Prince Rogers Nelson jätti lähtemättömän jäljen laajaan kirjoon suomalaisartisteja musiikkigenreen katsomatta.

Kysyimme, miksi Prince oli tärkeä artisti, millaisia muistoja miehen musiikki nostaa mieleen sekä tietysti sen, mitkä biisit ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Vastaamaan kerkesivät Kotiteollisuuden Jouni Hynynen, Iisa, CMX:n Janne Halmkrona, Tuomo, Kauko Röyhkä, Olavi Uusivirran rinnalla tällä hetkellä musisoiva, Ihanana Leijonanakin tunnettu Timo Kämäräinen sekä Irina.

Jouni Hynynen

”Kunnioitan jätkän suveneeriutta sillä musan kentällä, millä hän operoi. Tyylikästä toimintaa. Meillä on aika ajoin rumpalimme Sinkkosen kanssa ’kiivaita’ väittelyitä miehen tuotannosta. Minulle Prince edustaa osaajaa, jopa neroutta, Sinkkoselle hän on ’pelkkä kirkuva kääpiö’, joskus jopa n-sanalla. Oikeasti Jari on kaikkea muuta kuin rasisti. Rankka huumori toimii aina.”

Minulle tärkein Prince-biisi:

”Kyllähän se Purple Rain on selkeästi. Jäbä soittaa lopussa ihan perkeleen hienon kitarasoolon. Soolot eivät monestikaan minua vaikuta, mutta tämä saa karvat pystyyn. Nimittäin munakarvat.

”Traagista on se, etten ikinä saanut varmuutta siihen, mikä biisi tuona iltana soi – ei suinkaan se, ettei meistä tullut paria.”

Iisa

”Kesä oli suunnilleen -99. Iltanuotiolla soi himmeän hyvä Princen biisi. Poika, johon olin ihastunut, oli ensimmäinen Prince-faniksi luokiteltavissa oleva tuttavuuteni. Oma faniuden esiaste syntyi, joskin se kypsyi vielä muutaman vuoden. Traagista on se, etten ikinä saanut varmuutta siihen, mikä biisi tuona iltana soi – ei suinkaan se, ettei meistä tullut paria.”

Minulle tärkein Prince-biisi:

I Would Die 4 U.”

Janne Halmkrona / CMX

”Tajusin Princen kuolinuutisen nähtyäni, etten ole kuunnellut todella pitkään aikaan mitään miehen tuotantoa, eli että kyseessä on yksi näistä monista, joita arvostaa paljon enemmän kuin kuuntelee. Joku totesi, että Prince oli Hendrix, Little Richard ja James Brown samassa paketissa, ja etenkin tuo Hendrix-osuus tuossa oli se, joka aikoinaan yllätti itseni. Kun ei niiden diskofunkkien perusteella tulisi heti mieleen, että tää kaveri on hillitön kitaravirtuoosi.”

Minulle tärkein Prince-biisi:

”Yksi asia, joka aina Princen kohdalla tulee mieleen, on se valtava ärsytyksen määrä, jonka koin kun ostin Lovesexy-cd:n eikä siinä ollut ollenkaan biisien alkuja merkkaavia indeksejä. Eli jos halusi skipata suoraan When 2 R In Loveen, niin eipä onnistunut, piti kelata eteenpäin niin kuin c-kasetilla muinoin. Ja juuri tuota biisiä halusin kuunnella. Jostain kumman syystä. Olkoon tuo sit se ”tärkein biisi” tällä kertaa…”

Kauko Röyhkä

”1980-luvulla ei ollut monia artisteja, joista olisin tykännyt. The Smiths, R.E.M., Husker Du ja Prince, jonka levyt olivat tavallaan discofunkia mutta kuitenkin kiinnostavia. Prince oli loistava ja monipuolinen lauluntekijä. 1999, Purple Rain, Around the World in a Day, Parade ja Sign O’ The Times olivat hienoja levyjä, mutta monilla muillakin oli yksittäisiä hyviä biisejä.”

Minulle tärkein Prince-biisi:

”The Future.”

”Monet asiat, joihin oltiin rytmimusiikin äänikuvassa totuttu, asettuivat aivan uuteen valoon.

Tuomo

”Olen ollut Prince-fani ala-asteikäisestä saakka. Kovin fanituskausi osui lukioaikoihin. Pääsin näkemään sankarini livenä ensimmäisen kerran 2007 Lontoon O2-areenalla. Keikka oli hyvä, mutta siitä jäi hieman etäinen ja puolittainen olo.

Onneksi olin ostanut varmuuden vuoksi lipun myös Indigo-klubin viralliseen afterpartyyn. Prince saapui yhtyeineen soittamaan n. 2,5 tuntia kestäneen encore-keikan. Seuraavana aamuna herättyäni ihan kirjaimellisesti itkin onnesta.”

Minulle tärkein Prince-biisi:

”Henkilökohtaisella tasolla merkittävin biisi lienee Purple Rain, vaikken sitä ehkä lempibiisikseni nimittäisikään. Soitin musiikkiopiskelija-aikoina paljon hää- ja bailukeikkoja, ja Purple Rain kuului lähes aina vikat hitaat -osastolle. Kukaan ei osannut laulaa sitä oikein, ja tiesin pystyväni parempaan. Jossain Pop & Jazz Konservatorion bileissä nousin lavalle ja lauloin sen. Tytöt tykkäsivät. En olisi välttämättä ruvennut laulusolistiksi ilman tuota biisiä.”

Timo Kämäräinen / Olavi Uusivirta, Ihana leijona

”Teini-iässä olin aika tiukasti sitä mieltä, että jos kaikki vuoden 1979 jälkeen tehty musiikki ei ole paskaa, se ainakin soundaa paskalta. Lukiossa asenteet alkoivat muuttua, ja Princellä oli siinä tärkeä rooli. Aloitin tunnetuimmasta levystä Purple Rain, ja toisen kappaleen (Take Me With U) kohdalla maailmani sai uuden, sähköisen värin. Alun progressiiviset harmoniat, ihanan leveä rytmiikka, huoliteltu sovitus ja 1960-lukulainen sävelkieli olivat ne tutut asiat, jotka saivat minut rakastumaan Princeen.

Myöhemmin ymmärsin, että Princen tapa kommentoida historiaa oli todella rohkea, liki härski. Monet asiat, joihin oltiin rytmimusiikin äänikuvassa totuttu, asettuivat aivan uuteen valoon. Rakastan etenkin kitarasoundien epämuodollisuutta, Prince oli omaehtoisuudessaan aidoimpia Hendrixin perinteen jatkajia — jos yrittää kopioida Hendrixin kaltaisen moniulotteisen uudistajan sointia, ollaan vaikeassa tilanteessa. Kyse on energiasta.”

Minulle tärkein Prince-biisi:

Take Me With U.”

Irina

Gett Off, Cream ja Diamonds And Pearls on biisejä, jotka liittyy omaan teini-ikään. Olin kova tanssimaan ja teimme noihin biiseihin ystäväni kanssa koreografiat, joita esitimme sitten muun muassa muotinäytöksissä Kauhajoella. Olin kyllä kuunnellut Princeä aiemminkin, mutta kyseisen levyn aikaan fanitin häntä erityisen paljon.”

Minulle tärkein Prince-biisi:

”Tärkein Prince-biisi on When Doves Cry, siinä on vahva tunnelataus niin sovituksessa kuin lyriikassakin ja staattinen meno, joka on vedonnut minuun vuosia!”

Tuomo intoutui kirjoittamaan mainitsemistaan ikimuistoisista aferpartyista myös tämän perusteellisen muistelon.

Päätoimittajamme Mikko Meriläisen pian tapahtuneen jälkeen rustaaman muistokirjoituksen pääset lukemaan tästä.

Lisää luettavaa