Ronnie Österbergin lyhyt laulajanura – Rakkauden rajamailla -sarja alkaa

Tässä sarjassa Mikko Mattlar esittelee Love Recordsin laajan tuotannon erikoisempia julkaisuja. Osa 1/11.

Wigwamin rumpalina tunnettu Ronnie Österberg oli Wigwamin perustamisen aikaan jo kokenut muusikko, vaikka hän oli iältään vasta parikymppinen. Österberg soitti jo 1960-luvun puolivälissä suosituissa kitarabändeissä ja kiersi Dannyn ja Jussi Raittisen taustamuusikkona. Hän oli mukana myös suomalaisen rockin pioneeriyhtye Blues Sectionissa.

Love Recordsin alkuaikoina Österbergistä yritettiin tehdä myös laulajaa, koska hänestä kaavailtiin yhtiölle teinisuosikkia kilpailemaan Dannyn ja Johnnyn kanssa. Österberg lauloi vuonna 1968 kaksi suomenkielistä popsingleä, joilla hän tulkitsi Otto Donnerin ja Jim Pembroken sävellyksiä Blues Sectionin, suuren orkesterin ja jousien säestyksellä. Toisen singlen kuvakanteen laitettiin hänestä idolityyliin iso, iloinen kasvokuva.

”Hänestä kaavailtiin yhtiölle teinisuosikkia kilpailemaan Dannyn ja Johnnyn kanssa”

Asiat eivät kuitenkaan menneet kuten toivottiin. Österbergin laulut olivat kenties kohdeyleisölle liian vaikeita, tai markkinoinnissa meni jotakin pieleen, mutta suurta teiniyleisöä levyt eivät löytäneet. Jälkimmäisen singlen jälkeen Österberg palasi rumpupallin taakse, jossa hän viihtyikin paremmin. Hän suostui levyjen solistiksi ja poseeraamaan valokuvissa, mutta suhtautui jälkikäteen nihkeästi poplaulajanuraansa.

Kaupallinen floppi ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, että Österbergin singlet olisivat huonoja. Donnerin kirjoittamat sovitukset soivat hienosti, ja levyiltä kuulee, että Österbergissä olisi ollut ainesta myös poplaulajaksi. Erityisen koskettava biisi on hänen oma sanoituksensa Ei kauempaa, jonka tulkinnalle
saa hyvän vertailukohdan, kun kuuntelee Tapani Kansan versiota samasta kappaleesta.

Ronnie Österberg oli Love Recordsin historiassa mukana muutenkin kuin laulajana ja muusikkona. Kun yhtiö oli kiinnittämässä Hurriganesia, Lovessa käytiin keskusteluja, otetaanko koko bändi vai pelkästään Albert Järvinen sooloartistiksi. Atte Blomin muistikuvan mukaan juuri Österberg oli vahvasti sitä mieltä, ettei Hurriganesia saa hajottaa, vaan koko kolmikko täytyy kiinnittää Lovelle.

”Österberg oli vahvasti sitä mieltä, ettei Hurriganesia saa hajottaa.”

Loppu on kotimaisen rockin historiaa. Wigwamin hajottua Österberg työskenteli studiomuusikkona ja toimitti
Yleisradion ruotsinkieliselle puolelle Smultronstället-musiikkiohjelmaa. Vähitellen hän väsyi elämään masennuksen ja vaikean diabeteksen kanssa, ja teki itsemurhan itsenäisyyspäivänä 1980.

”Vaikka Österberg tunnetaankin parhaiten Wigwamin rumpalina, oli hänen merkityksensä suomalaisen rock-rumpaliperinteen luojana vieläkin tärkeämpi. Ronnie Österbergin voidaan sanoa edustaneen kansainvälisestikin ottaen huipputasoa, mutta hän ei vain pitänyt itsestään turhaa ääntä”, Helsingin Sanomat kirjoitti nekrologissaan kuoleman jälkeen.

Tasavallan Presidentin saksofonisti Pekka Pöyry oli tehnyt itsemurhan saman vuoden elokuussa, kaksi päivää Österbergin jälkeen kuoli John Lennon. Lennonin murhan jälkeisenä talvipäivänä toimittaja-muusikko Mikael Wiik matkusti Helsingin paikallisliikenteen bussissa. Wiik näki bussin etupenkillä hippivaatteisiin pukeutuneen itkevän miehen, joka toisteli hysteerisenä: ”John Lennon on kuollut, Ronnie Österberg on kuollut.” Hippisukupolvelle yksi aikakausi päättyi viimeistään joulukuussa 1980.

Teksti: Mikko Mattlar
Julkaistu alun perin Soundissa 1/2016