”Tästä levystä alkoi minun musiikillinen elämäni” – Eppu Normaalin Juha Torvinen listaa vuosikymmenten kovimmat albumit

Eppu Normaali
Harri Hinkka

Timo Isoahon toimittama levylistasarja jatkuu jatkumistaan. Tällä kertaa ääneen päästetään todellinen suomirockin suurmies, kun Eppu Normaalin Juha Torvinen listaa, mitkä albumit ovat puhutelleet häntä eri vuosikymmeninä eniten. Samalla saadaan vastaus siihen, mitä nuorempaa kotimaista yhtyettä hän vertaa asenteessa Eppuihin. PMMP:hän se!

Juttusarjassa kotimaiset artistit kertovat, mitkä levyt ovat heidän mielestään julkaisuvuosikymmenensä valioyksilöitä. Tämän lisäksi muusikoilta udellaan parasta musiikkikirjaa sekä livetallennetta.

Eppu Normaalilla ei ole tällä hetkellä keikkoja buukattuna, mutta eiköhän yhtye taas ennen pitkää keksi jotain repäisevää. Kun jotain tapahtuu, siitä ilmoitetaan varmasti ainakin orkesterin verkkosivuilla ja Facebookissa.

1970-luku – Creedence Clearwater Revival: Cosmo’s Factory

”Tästä levystä alkoi minun musiikillinen elämäni. 1970-luvulta voisin luetella ison määrän minuun vaikuttaneita levyjä, mutta kyllä tämä on niistä tärkein. Ei tätä tule kovin useasti levylautaselle enää laitettua, mutta näihin biiseihin törmää tavalla tai toisella joka tapauksessa. Kun Ramble Tamblen’ majesteetillinen teema alkaa, niin kylmät väreet menevät selkäpiissä edelleen.”

1980-luku – Peter Gabriel: So

”Hieno levy ja hieno tuotanto. Koko minun sukupolveni meni sekaisin Sledgehammerin järjettömästä svengistä. Yksi poikkeus löytyy. Eräs kollegani hermostui tuohon biisiin ja ilmoitti: ’Kulkee ja kulkee, hemmettiin teidän kulkemiset’. Tämän sanottuaan hän ilmoitti, että kannattaa kuunnella Red Rain -biisiä ja sieltä yhtä nimenomaista virveliniskua, koska ’tuon tekemiseen on mennyt päiväkausia!’. Kuuntelimme kohteliaasti kyseisen virveliniskun ja laitoimme perään soimaan Sledgehammerin. Tämän jälkeen asiasta ei keskusteltu.”

1990-luku – The Rolling Stones: Voodoo Lounge

”Tämähän ei isossa kuvassa meinaa mitään, mutta mitä lähemmäksi nykypäivää mennään, sitä vähemmän löytyy minulle merkityksellisiä levyjä. Tämä kuuluu niihin, jo pelkästään kauniin Keith Richards -balladin The Worstin ansiosta.”

2000-luku – Ryan Adams: Gold

”Ryan Adams saattaa olla viimeinen ’uusi’ artisti, jonka tuotannon koen aidosti puhuttelevan minua. Gold on hänen laajasta tuotannostaan ehkä tasalaatuisin. Levyllä ei taida olla yhtään huonoa biisiä.”

2010-luku – PMMP: Rakkaudesta

”Tässä olisi voinut olla mikä tahansa PMMP-albumi, mutta olkoon tämä, kun se on ilmestynyt 2012. Näin ja kuulin PMMP:ssä jotain samaa kuin toivoisin ihmisten näkevän ja kuulevan Eppu Normaalissa. Biisejä, jotka olivat mahdotonta sähellystä ja kouhotusta ja sitten yhtäkkiä joku balladi, joka lyö ilmat pihalle. Sama livenä. Ehdotonta kotimaista huippua.”

Musakirjoja ahmin aikanaan melkoisen määrän. Suurin osa niistä on ihan tyhjänpäiväisiä, mutta toimivat ajanvietteenä. Tykkäsin Steven Tylerin Does the Noise Inside My Head Bother You? -kirjasta lähinnä siksi, kun se oli mielestäni hauska. Onko siinä siteeksikään todellisia tapahtumia, ei minua juurikaan kiinnosta.

Liveäänitteistä voisin sanoa, että minulla on melkoinen määrä erilaisia Rolling Stones -kuvatallenteita. Niitä katson joskus, kun oma keikkailu on alkamassa ja haluan valaa uskoa itseeni siitä, että rockin soittaminen on hienoa ja järjellistä touhua.