Udo Dirkschneider hyppäsi cover-levyllä Freddie Mercuryn saappaisiin – mitä Brian May tuumasi lopputuloksesta?

Timo Isoaho jututti huhtikuussa 70 vuotta täyttänyttä Udo Dirkschneideria Soundiin 5/22.
2.6.2022 11:18

Hevipioneeri Acceptin ja omien yhtyeidensä riveissä metallilegendaksi noussut Udo Dirkschneider täytti huhtikuussa seitsemänkymmentä vuotta. Puhutaan merkkipäivästä ja takavuosista hieman myöhemmin, mutta hypätään ensin tätä päivää korventaviin aiheisiin.

Udo Dirkschneiderillä on nimittäin pitkä suhde niin venäläisten kuin ukrainalaistenkin fanien kanssa. Eikä unohdeta sitäkään, että U.D.O.-yhtyeen kitaristi Andrey Smirnov on venäläinen.

– U.D.O. nauttii suurta suosiota molemmissa maissa, ja tunnen paljon ihmisiä niin Venäjältä kuin Ukrainastakin. Olen hirvittävän surullinen tämän kamalan tilanteen vuoksi, Dirkschneider puuskahtaa.

– Miksi ihmeessä tällaista sotaa käydään? Se on täydellisen absurdia ja pähkähullua!

Jätetään karmaiseva hyökkäyssota kuitenkin tällä erää, ja mennään musiikin äärelle. Udo Dirkschneider nimittäin antoi syntymäpäivälahjan niin itselleen kuin faneilleenkin: paketin kannessa komeilee otsikko My Way, ja cover-levyn kääreiden sisältä löytyy seitsemäntoista lainakappaletta. Skaala on suorastaan mieletön, sillä Udo ja hänen luottoystävänsä – muun muassa Acceptin entinen basisti Peter Baltes – tulkitsevat kovalla itseluottamuksella niin Motörheadia, Led Zeppeliniä, Queenia, Billy Squieria, Tina Turneria kuin monia muitakin.

My Way alkoi hahmottua melkein vahingossa. Sattuneista syistä meillä oli hieman vapaata aikaa, ja innostuimme soittelemaan kaikenlaista treenikämpällä. Joku heitti sitten kommentin, että cover-levyn tekeminen voisi olla aika hauskaa… Minulla oli aluksi hieman epäilyksiä, mutta ne karisivat nopeasti, sillä My Wayn valmisteleminen oli pirun hauskaa, kertoo Dirkschneider.

Kappaleiden uudet sovitukset ovat ilahduttavan omapäisiä. Esimerkiksi Queenin We Will Rock You on kulunut puhki jo aikoja sitten, mutta My Wayn versio kestää kuuntelua kummasti.

– Mietin aluksi Who Wants To Live Foreverin versioimista, mutta sitten kollegani Stefan Kaufmann huomautti kohteliaasti, ettei minun lauluääneni taida taipua tarvittaviin sfääreihin, nauraa Dirkschneider.

– Kun sitten mietin We Will Rock Youn sovitusta, päätin ensimmäiseksi jättää pois kappaleen klassisen rumpukompin.

– Lisäksi otimme esikuvaksemme Hungarian Rhapsody: Queen Live In Budapest -konserttitaltioinnin, joka on studioversiota kitaravetoisempi.

Onkohan Brian May kuullut tämän version?

– Minulla ja Brianilla on yhteinen tuttu, ja hän on kuin onkin tutustunut meidän näkemykseemme. Mikä hienointa, hän myös pitää siitä kovasti. Brian olisi itse asiassa halunnut soittaa kappaleen kitarasoolon, mutta hän joutui pahaksi onneksi sairaalaan ja meidän piti hylätä tämä idea. Se oli suuri harmi!

Mutta niin, asiasta toiseen… Millaisia ajatuksia sinulla on 70-vuotispäivääsi liittyen?

– Tämä on klisee, mutta ikä on vain numero. Tunnen itseni oikein hyväkuntoiseksi, enkä malta odottaa kiertueiden käynnistymistä. Haluan tehdä näitä hommia vielä ainakin kymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle vetäytyminen on muita kavereita varten!

Nostetaan vielä lopuksi esiin toinen merkkipaalu. Acceptin klassikkolevy Restless and Wild ilmestyi 1982, joten se juhlii nelikymppisiä. Levyn avausraita Fast as a Shark oli aikoinaan melkoinen pommi!

– Se teki lähtemättömän vaikutuksen kollegoihin… ja meihin, nauraa Dirkschneider.

– Kun kuulin kappaleen aihion ensimmäisen kerran, olin lentää perseelleni. Se oli siihen aikaan niin rankkaa musiikkia, etten ollut ihan varma, pitäisikö meidän edes julkaista sitä… No, tietenkin meidän piti. Tuntuihan se sitten mahtavalta, kun vaikkapa Slayerin herrat tulivat hehkuttamaan, miten vahvasti Fast as a Shark on vaikuttanut heihin!

Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 5/22.

Lisää luettavaa