Konkareita, megatähtiä ja ripaus syksyn kirpeyttä – tällainen oli Flow Festival 2016

Helsingin Suvilahdessa koettiin jälleen yksi jos toinenkin ikimuistoinen elämys.

Flow Festival
Suvilahti, Helsinki
12.–14.8.2016

Kansainvälistäkin mediahuomiota viime aikoina osakseen saanut Flow Festival juhlittiin jo tutuksi käyneeseen tapaan Helsingin Suvilahden alueella elokuun toisena viikonloppuna.

Soundi oli paikalla haistelemassa tunnelmia. Ohessa Karoliina Kantolan ja Eero Tarmon ynnäys aiheesta. Mukana myös jo aiemmin tänään julkaisemiamme valokuvaaja Jari Lamin otoksia.

_DSC6328

Karoliina: ”Kaunis viikonloppu! Ilmassa oli syksyn tuntua enemmän kuin joinakin aikaisempina vuosina, mutta ilmapiirissä riitti enimmäkseen lämpöä. Parhaimmillaan ajoittaiset sadekuurot pystyi välttämään, kun seurasi kuuron aikana keikkaa tai muuta taideteosta joissakin alueen seitsemästä katetusta estradista.”

Eero: ”Eräs mukava asia Flow-alueella on juuri katettujen tilojen määrä. Vaikka eipä iltapäivien edetessä yhä satunnaisemmaksi muuttunut ripottelu sinällään paljoakaan meinannut.”

Perjantai 12.8.

Eero: ”Ensin tärkeimmät: Tarkkailuluokallammekin taannoin noteerattu Elias Gould näytti uudistaneen hiustyyliään. Voisiko tämä silti toimia? Toimihan se! Gould bändeineen harppoi ääriään myöten täyteen pakkautuneen konttilavan lauteille perjantai-iltana silmin nähden innokkaan oloisena. Jo keikan alkupäässä kuultu Huvilakatu laittoi yhden jos toisenkin tanssimaan itsensä tainnoksiin samalla, kun toinen käsi lappasi kitusiin viereisen burritokojun ylitsevuotavaisia antimia. Itsevarmasti esiintynyt artisti totesikin fiiliksen olleen ’se kun odottaa Flow-tunnelman olevan tämä, ja se on juuri se’.”

”…vuosirenkaat väistämättä näkyvät miehen hieman vaivalloisessa liikehdinnässä.”

Karoliina: ”Kouliintunut herrasmiesliiga lunasti paikkansa. Esimerkiksi Iggy Pop, Morrissey ja New Orderin keulahahmo Bernard Sumner näyttivät, mistä miehet on tehty. Heistä Iggy Pop on elänyt ja musisoinut kauimmin, ja vuosirenkaat väistämättä näkyvät miehen hieman vaivalloisessa liikehdinnässä. Toisaalta perjantaina päälavan vallannut Iggy ylipäätään liikkuu lavalla enemmän kuin karismaattisesti mutta seesteisesti Red Arenalla lauantaina ja sunnuntaina esiintyneet Morrissey ja Sumner.”

Eero: ”Setä Pop pullisteli perjantaina päälavalla juuri kuten kaanon-rockin arvoitetuimpien loitsukirjojen Iggy-jakeissa kerrotaan: paidatta ja tavaramerkkikukkoilun varaan laskien. Tiukasti pelittänyt bändinsä tarjoili päsinzörit ja söörz ’n’ distroit (jälkimmäinen kuultiin viimeisenä) ja fanit olivat silmin nähden tyytyväisiä.

Yksi vuoden 2016 Flow Festivalin mielestäni pöljimmistä asioista oli Paperi T:n Pekka Kuusistolla ja Samuli Kosmisella vahvistetun keikan ja Mikko Joensuun ainoa keikka tyyliin ikinä -keikan sijoittaminen päällekäin. Femme En Fourrure -höysteisen Paprun lukuisia kertoja todistaneena oma valinta kallistui nyt Joensuun kohdalle. Ja hyvät pössykät mitä sieltä tuli?

Tuli vuoden tähän mennessä vaikuttavin kotimainen live: käsittämätöntä läsnäoloa, huumaavaa visuaalien (kiitos Joonas Tikkanen) käyttöä ja yksin keuhkoin hengittävää tulkintaa tilassa (Red Arena), joka noin lähtökohtaisesti ei suinkaan ollut omiaan katarttiselle, itkevin jousin ryyditetylle indie-muuraukselle. Joensuun 15-henkisen yhtyeen (mukana muun muassa Risto Joensuu, Manna, Topi Saha ja Martta Valkeus) tarjoileman kaltaisia Elämyksiä pääsee todistamaan – varsinkaan festarilavoilla – kovin harvoin. Rauhallisin mielin voi todeta senkin, etteti Flow’n avausillassa käsittääkseni liki kokonaisuudessaan vyörytetty, marraskuussa julkaistava Amen 2 kehutun edeltäjänsä rinnalla ainakaan kalpenemaan tule.”

_DSC6136

Lauantai 13.8.

Eero: ”PMMP-Magenta Skycode -puolijumala Jori Sjöroosin Rooxxin lauantainen punaisen teltan show lukeutui epäilemättä tänä vuonna sarjaan ennakkoon mehustelluimmat. Eikähän sitä suinkaan syyttä odoteltukaan. Tiedättehän, kun Muumit-sarjan alkutunnarissa hahmot ratsastavat kilpaa vaaleanpunaisilla pilvillä? Ringa Mannerin vokalisoiman Moving Onin aikana tuntui suurin piirtein siltä kuin pyyhältäisi menemään tuon joukon jatkona. Tahtoo sanoa, että jalkapohjat aivan helvetisti irti maasta oli se keikkaa leimannein piirre.

Martin Doherty, Iain Cook ja Lauren Mayberry, eli Chvrches (tämä edelleen ehkä vielä vaikeampi lausua kuin ’Laphroaig’) oli järjestävän tahon mukaan yksi tapahtuman toivotuimmista vieraista. Heti Rooxxin perään samaisella estradilla esiintynyt skottitrio keräsikin paikalle melkoisen yleisömeren. Ja kyllähän homma potki; kaikki olennaiset biisit viimeisimmän levyn Leave A Tracea ja Clearest Blueta myöten kuultiin ja meininki oli iloluontoisen umtsijumtsi. Taisivatpa elektropopparit hieman saamastaan vastaanotosta yllättyäkin.”

”Täytyy kyllä arvostaa Morrisseyn yhä jatkuvaa ekokriittisyyttä.”

Karoliina: ”Täytyy kyllä arvostaa Morrisseyn yhä jatkuvaa ekokriittisyyttä. Yleisö sai kesken lauantai-illan huumaa muistutuksen tehotuotannosta, kun taustaskriinillä näkyi muun muassa eläinten teurastusvideoita. Sanoma oli kirjoitettu myös suomeksi: Liha on murha. Vaikka moni nopeatempoisempi ja positiivisempi laulu jäi kuulematta, täysin paha mieli keikasta ei jäänyt. Hyvän settinsä alkuksi ja loppuksi Morrissey sanoi rakastavansa meitä.”

_DSC6147

Sunnuntai 14.8.

Eero: ”Meno äityi Matureksi Ruger Hauerin kerätessä väen punatelttaan päätöspäivänä kello 16:15. Pätevää, joskin hieman rutinoitunutta etten sanoisi. En myöskään ole varma Iisan tuomasta lisäarvosta Rugerin livepakettiin, mutta kivaa Pyhimyksellä, Tommishockilla ja Paperi T:llä näytti olevan. Kun vielä valtaosa yleisöstäkin oli niin sanotusti valmiiksi pehmeänä, niin mikäs oli räppäreiden sylkiessä.”

Karoliina: ”Kotimaisista konkareista ei tietenkään voinut ohittaa J. Karjalaista, joka valloitti päälavan sunnuntaipäivänä. Ehkä se on joka Flow-sunnuntain taika, itse esiintyjä tai molemmat – joka tapauksessa sekä taivas että yleisö hehkuivat kuin aurinko Naantalissa.”

Eero: ”Hei muumii… Kevyt kooma. Jiin veivatessa päälavalla tuli mustassa teltassa vastaan yksi viikonlopun virkistävimmistä ja positiivisimmin yllättämään päässeistä kohokohdista. Sykähdyttävällä äänellä siunattu 20-vuotias Dua Lipa saapui ja mosautti enemmän tai vähemmän vahingossa paikalle raahautuneiden hämmästykseksi tiskiin melkoisen maistuvan paketin vähintäänkin pätevää popmusiikkia. Ja kyllä siellä eturivissä näytti ilakoivan myös huomattava määrä ihan juuri tämän lontoolaisnaisen vuoksi lokaatioon lipuneita. Keikan kohokohdiksi muotoutuivat odotetusti ekstaattiset Hotter Than Hell ja tv:stäkin tuttu Be The One, jotka viskottiin setin viimeisinä.

Punk-kansan hartaudella vartoama Descendents laittoi telttayleisön – etenkin sen noin nelikymppisten sektorin – viuhtomaan kuin viimeistä päivää ja moni poistuikin paikalta ’entisissä vaatteissaan’.

”Uskon ja toivon, että jokainen paikalla ollut ymmärsi, mitä tuli tuolloin käynnistyneen tunnin aikana todistaneeksi.”

Itselleni sunnuntain, ja samalla koko festivaalin kiistattomin kohokohta oli päälavalla kello 22 aloittanut Sia. Uskon ja toivon, että jokainen paikalla ollut ymmärsi, mitä tuli tuolloin käynnistyneen tunnin aikana todistaneeksi.

Tanssijatähtiä (joista kirkkaimpana viimeisimmiltä videoilta tuttu valovoimainen Maddy Ziegler kyllä, hän oli mukana!) ja palkittuja näyttelijöitä (muun muassa Vangituista ja 12 Years A Slavesta muistettava Paul Dano ja esimerkiksi Netflixin Bloodline-sarjassa vaikuttanut Ben Mendelsohn) vilissyt show oli paitsi dramaturginen suvereeniuden osoitus, myös ällistyttävä työnäyte yhdeltä maailman tämän hetken taitavimmalta poplaulajalta. Kovista odotuksistakin huolimatta once in a lifetime -sarjaan meni tämä keikka, heittämällä.”

Karoliina: ”Komppaan.”

Eero: ”Vanhana musikaalien vihaajana itseäni kiehtoo Sian tapauksessa se, miten äärimmilleen viedystä teatraalisuudesta huolimatta kaikki tapahtuu aina tiukasti kappaleiden ehdoilla. I’m Alive, Cheap Thrills, Chandelier ja niin edelleen. David Guetta -moukari Titanium kuultiin minimalistisena pianoversiona, jollaiseksi sävellyksenä vahvan kappaleen soisi olevan luotukin.

Olen ollut huomaavinani Sian lukeutuvan artisteihin, joiden kohdalla ydinkysymys palautuu usein turhauttavan pakotetulta tuntuvaan vastakkainasetteluun sen suhteen, onko show’n taide-elenttien fiilistely sosiaalisesti ok, jos näkyjen taustalla soivat hittilistoilta tutut popkappaleet. Jaxuja tämän dilemman kanssa sunnuntaina painineille.”

_DSC6306

Karoliina: ”Viikonlopun muita valopilkkuja olivat esimerkiksi tunnelmoiva brittitrio Daughter ja Flow’ssa aiemminkin nähty tanssiyhtye Hercules And Love Affair. Ja luonnollisesti Massive Attack perjantaina; komea tekstein visualisoitu, kantaaottava paketti. New Order tarjosi odotetut klassikot.”

Eero: ”Massivesta mieleen jäi etenkin vaativana ylle vyörynyt Safe From Harm -versio. Kiitos Mikko Joensuun lienin tosin enemmän tai vähemmän irti kehostani vielä hyvän tovin Del Najan ja kumppaneiden jo aloitettuakin.”

Karoliina: ”Historiansa suurimman kävijämäärän saavuttanut festivaali ei ehkä tänä vuonna ollut kokonaistarjonnaltaan historiansa parhain, mutta hyvin se kulki tälläkin kertaa. Laajan festivaalialueen tulevaisuus on nyt avoin, kun Suvilahteen nousee uusia asuin- ja toimistorakennuksia. Festivaalijärjestäjien tavoin yleisö kuitenkin halunnee pitää Flow’n samassa paikassa, vaikka se sitten tarkoittaisi pienempää aluetta. Kunhan festivaali vain järjestetään.”

Eero: ”Toivon Flow’n jatkuvan, mutta henkilökohtaisesti kaipaisin ohjelmavastaavilta vielä rohkeampaa kädenojennusta nimenomaan niin sanotun mainstreamin suuntaan. Ei sen tarvitse tarkoittaa Popedaa. Vaikka ajatus alkoikin juuri kiehtoa. Sidewaysin kaapattua paikan eturintama-tiedostajien mekkana, olisi Flow’lla teoriassa tuhannen taalan paikka käännyttää niitä suomalaisia, jotka eivät tästä maailmallakin noteeratusta juhlastamme pidä. Alueeseen kohdistuvat uhat eivät tietenkään ristiriidatta lumpsahda yksiin toiveideni kanssa, mutta aina voi onneksi jossitella! Josko vaikka sopu Siaa (*tsitsing*) antaisi.”

Teksti: Karoliina Kantola ja Eero Tarmo

Jari Lamin kuvista koottu vuoden 2016 Flow-galleria täällä.