HIM | 30.12.2012 Helldone-festivaali. Tavastia, Helsinki

Ville Valon hapuileva esiintyminen ja bändikavereilleen tuittuilu perjantaisessa Helldone-festivaalin avauskonsertissa tulivat yllätyksinä. Viime vuosina pirteästi esiintynyt HIM-yhtyeen keulakuva kommentoi itse episodin johtuneen jännittämisen ja liian monen oluen yhteisvaikutuksesta.

Pelkän humalatilan piikkiin sekoilua ei voi kuitenkaan pistää, sillä myös lauantain konsertissa – skarppaamisesta huolimatta – kiusana olivat samat ääniongelmat. Valon lauluääni ei syystä tai toisesta ole kunnossa.

Sunnuntain konsertissa vihjeitä näistä samoista ongelmista alkoi tahtomattaankin etsiä.

Valon lauluosuuksiin keskittyminen oli tehty mahdollisimman vaikeaksi, sillä vokaalit peittyivät lähes kaikissa kappaleissa jyräävän bändisoundin alle. Lisäksi Valo kiemurteli, seisoi selin yleisöön ja tukeutui lähes kaiken aikaa polveensa kuin puliukko bussitolppaan. Välillä hän laulatti yleisöä kokonaisen säkeistön ajan paikoissa, joita die hard -fanien (joita paikalla toki oli paljon) lisäksi kukaan ei osannut laulaa.

Jokainen voi päätellä, oliko kaikki tämä sattumaa, vai ainoastaan tapa peittää artistin epävarmaa laulusuoritusta.

HIMin ystävien ei tarvinne silti menettää toivoaan. Mistään W. Axl Rose –kokoluokan pihinäprobleemasta ei ole kyse.

Bändi sen sijaan oli vedossa. Erityisesti kitaristi Mikko Lindström oli Gibson SG:nsä kanssa tulessa. Yhtyeen kappalemateriaali pysyi koko keikan ajan turvallisilla vesillä. 

– Luojan kiitos taiteilijatkin ovat ihmisiä, eivätkä koneita, Tavastia-pomo Juhani Merimaa kommentoi keikkakohua lauantaina.

Tässä Merimaa oli kuitenkin jossain määrin väärässä.

Vaikka HIMin tituleeraaminen rocknrollin Ivan Dragoksi onkin hieman liioiteltua, ei se ole kaukana totuudesta. Rakkausmetallin lähettiläiden keikat kun kulkevat usein kuin juna: eteenpäin mennään, eikä kiskoilta luisteta. Yhtyeen tapa olla varioimatta kappaleitaan on välistä puuduttavaa seurata. Yhtye soittaa kappaleensa niin taidokkaasti ja tarkasti, ettei livetilanne silmät ummistettuina juuri eroa levyn kuuntelusta.

Siksi perjantain osittainen fiasko olisi jossain määrin ollut jopa mielenkiintoisempaa seurattavaa. Tilanne on hieman sama kuin moottoriurheilussa. Todellisuudessa katsojat haluavat pelkän radan kiertämisen sijaan nähdä uhkaavia tilanteita ja näyttäviä ulosajoja – sillä erotuksella, ettei kukaan pääse rytäkässä hengestään.

Rock on leipää ja sirkushuveja. HIM tarjosi sunnuntaina koko perheen viihdepaketin, josta jäi kuitenkin hiipumaan se jokin. Ehkä juuri se surullisen kuuluisa ”vaarallisuus”.

Perjantain keikalla Valo ehti kritisoida yleisö huonosta mukanaolosta. Sunnuntaina toruja ei kuultu, vaikka nyt sanottavaa olisi ehkä ollutkin. Varsinaisen setin päätyttyä salista kuultiin läpytykset, joista ruotsinlaivan humppayhtyekin voisi vetää herneen nenäänsä ja jättää encoret sikseen.

Sunnuntaina ne kuitenkin kuultiin.


Keikan aloituskaksikko Strange World ja Right Here In My Arms löytyy näköjään YouTubesta:

(Jutun pääkuva on maanantain 31.12. keikalta. Lisää Timo Isoahon ottamia kuvia löytyy Soundin Facebook-sivulta.)