Vuoden tulokkaan tulikaste – Kuinka Jesse Markin selvisi ensimmäisestä keikastaan?

Tommi Tapola

Jesse Markin 31.1.2019 G Livelab, Helsinki. Teksti: Lassi Linnola

Ei ole tavanomaista, että vasta muutaman kappaleen julkaissut artisti myy keikkansa loppuun. Ei myöskään ole tavanomaista, että artistin ensiesiintyminen kuulostaa ja näyttää näin hyvältä. Vaan Jesse Markin ei olekaan tavanomainen artisti. Soundin vuoden tulokkaaksi valittu Markin on live-debyyttinsä perusteella taidokas ja itsevarma muusikko, jolta on syytä odottaa suuria.

Vaikka Markin onkin tulokas, ei hän suinkaan ole noviisi. 33-vuotiaalla monitaiturilla on reippaan vuosikymmenen edestä lavakokemusta The Megaphone Staten keulahahmona. Vaan silloin hän oli vielä Thelo Ekow. Soolouralle siirtymisen myötä musiikillinen haarukka on laajentunut hip hopista modernin indien puolelle. Keikkaa kuunnellessa assosiaatiot sinkoilivat Kendrick Lamarin sosiaalipoliittisesta paatoksesta Future Islandsin synasurinoihin. Noin tunnin mittainen setti soljui sujuvasti elektronisesta r’n’b:stä apokalyptisiin sähkökitaravalleihin, eivätkä siirtymät tuntuneet lainkaan pakotetuilta – enemmänkin loogisilta.

”Markin on live-debyyttinsä perusteella taidokas ja itsevarma muusikko, jolta on syytä odottaa suuria.”

Markinin onkin omimmillaan etenkin sommittelijana. Kappaleiden elementit eivät itsessään ole uusia tai mullistavia, mutta Markinilla on pistämätön taito luoda siltoja sinne, missä niitä ei aiemmin ollut – hiphopin parissa meritoitunut artisti tuntuu tuoneen samplaamisen perusperiaatteet indien maailmaan. Monet muutkin ovat tätä yrittäneet, mutta usein tyylilajien rajapinnat ovat jäänet rosoisiksi, pahimmillaan jopa tökeröiksi. Toki Markininkin on syytä olla varuillaan, sillä dynamiikka tarvitsee taustalleen myös vahvoja kappaleita. Yhdentoista esitetyn kappaleen joukosta vaisuimmaksi näytteeksi jäi singlenäkin julkaistu Will Shoot, joka tuntui lähinnä olevan havaintokappale siitä, kuinka monta kertaa tunnelmaa on mahdollista muuntaa yhden biisin puitteissa. Tässä saattaakin piillä Markinin akilleenkantapää: jos muoto nousee sisältöä tärkeämmäksi, saattaa artisti kompastua omaan nokkeluuteensa.

Kuva: Tommi Tapola

Vaan jätetään pirujen maalaileminen siihen. Markinin muut sinkut, kuten loistava Treat ja vastikään julkaistu Jericho, taipuivat tyylikkäiksi live-vedoiksi ja saivatkin osakseen suorastaan raivokkaat suosionosoitukset. G Livelabin lavalla mosaiikkia rakentamassa olivat Markinin lisäksi tuottaja Totte Rautiainen sekä muun muassa Yonan kanssa kiertueella hämmästyttänyt kitaristi Nicolas ”Leissi” Rehn, jotka Markin esitteli keikan päätteeksi. Hieman yllättäen Markin päätti esittelykierroksen itseensä: ”And last but not least – give it up for me!” Lavaetiketin särkyminen herätti vaistomaisen kavahduksen kriitikossa. Artistinhan kuuluisi aina olla nöyrä ja vaatimaton! Vaan ei Jesse Markin aiemminkaan ole vähätellyt itseään. Haastatteluissa artisti on todennut tähtäävänsä suomalaisten festareiden lisäksi myös esimerkiksi Roskilden ja Coachellan lavoille. Ensimmäisen livekeikan perusteella tavoitteet eivät ole lainkaan naurettavia tai epärealistisia. Aplodit lienevät siis paikallaan.

Lassi Linnola

Jesse Markin. Kuva: Tommi Tapola
Jesse Markin. Kuva: Tommi Tapola