Keikkaraportti: Eläkeläiset Nosturissa – ”Päällimmäisenä jäi mieleen bändin ja yleisön yhteinen hauskapito ja yhteisöllisyys”

Eläkeläiset Nosturissa.
Hemmo Päivärinne

Eläkeläiset, Mjölk ja Tekramütisch
Nosturi, Helsinki
18.7.2019

Karskin ei-tatuoidun rokkikuoreni alla sykkii herkkä ja romanttinen paskiainen, joka kuuntelee ihanan lällyä tai kökköä musaa salaa ja peiton alla. Olen tykästynyt Eläkeläiset-yhtyeen humppacoveräänitteisiin, ja kun huomasin heidän esiintyvän Nosturin eräällä viimeisimmällä kattoauki-keikalla, niin sinnehän oli mentävä.

Ihan aluksi haluan korjata erään historiallisen vääryyden. Näin Eläkeläiset edellisen kerran keikalla peräti 25 vuotta sitten eli 30.9.1994 Semifinalissa, jolloin oli yhtyeen ensimmäisen Humppakäräjät-levyn julkistuskeikka. Lämmittelijänä oli tuolloin Vapaat kielet -ramopunkyhtye, jossa kitaristina oli ystäväni Kossu, jonka kertoman mukaan Eläkeläiset vaati, että he saavat esiintyä vaikka ensimmäisenä riippuen yhtyeen humalatilan vahvuudesta. Ja niinhän siinä kävi, että juuri kun Vapaat kielet oli jo nousemassa lavalle, niin Eläkeläisten urkuri Onni Waris ilmoitti ”sammunut rumpali heräsi, me soitetaan nyt!”

Ikimuistoisella keikalla samainen Onni suoritti näyttävän sirkushypyn pää edellä vedellä täytettyyn muoviämpäriin. Muutoinkin Onni heitti yleisöön melko reipasta herjaa, josta innostuivat Kossun silloinen avopuoliso Tiina ja paikalla ollut Soundin supertoimittaja Juho Juntunen, jotka molemmat vittuilivat antaumuksella takaisin. Onni haukkui muun muassa runsasmuotoista Tiinaa nimikkeillä, joita en siveyden sipulina kehtaa edes tähän kirjoittaa. Myöhemmin 1994 Rumbassa Nisse M. kirjoitti, että tämä mainittu olisi ollut Juhon seurassa ollut naishenkilö, mutta kyllä se Tiina oli. Juho muka-suivaantui kuitenkin Onnin herjoista sen verran, että kävi wc-tiloissa täyttämässä käsiinsä päätyneen vesiämpärin ja kaatoi sisällön Onnin päälle, peräti kahdesti. Onni riehaantui vesitempusta niin paljon, että urkunsa päätyivät Semifinalin tantereelle itsensä, Juhon ja muun yleisön rikottavaksi. Huono puoli tässä oli se, että urut olivat kiinni Kossun kitarakamoissa, joista pedaalit ja piuhat menivät urkujen mukana yleisön sekaan. Kossu sai Eläkeläisten hurlumhei-keikan päätyttyä pelastettua efektipedaalit, mutta kaikki piuhat olivat paskana. Onneksi oli varapiuhoja messissä. Ilta jatkui, kun lava oli saatu kuivattua.

Valmistauduin huolella Eläkeläisten Nosturin keikkaan lukemalla bändin ”Suuri suomalainen juopottelukirjan”, katsomalla ”Sekoilun ytimessä” -DVD-tallenteen sekä kuuntelemalla ripiitillä kolme vuorokautta putkeen yhtyeen musaa Spotify:stä. Lienen siis fani?

Elukoiden juju ei ole luvatta tai luvan kanssa lainatut, sinnepäin hönössä esitetyt, jenkoiksi ja humpiksi sovitetut sävellykset vaan vanhenemista, dementiaa, bingoilua ja ryyppäämistä aidosti, elämänmakuisesti ja myötätuntoisesti kuvaavat nerokkaat mummolyriikat.

Olen monesti kuullut Eläkeläisistä esimerkiksi seuraavanlaista: ”Muuan ammatikseen myös humppaa soittava totesi mulle, jostain kappaleesta, että: ”Tuo ei kyllä todellakaan ole oikeata humppaa”. Eikä niillä ole ylimalkaan vain yksi idea ja kappale, missä teksti hieman vaihtuu ja mahdollisesti tempo ja ne kaksi-kolme sointua joskus eri sävellajeista?” Mielestäni tällaiset höpöhöpöjutut vain osoittavat, että jengi ei tajua bändin piilosyvällisyyttä. Elukoiden juju ei ole luvatta tai luvan kanssa lainatut, sinnepäin hönössä esitetyt, jenkoiksi ja humpiksi sovitetut sävellykset vaan vanhenemista, dementiaa, bingoilua ja ryyppäämistä aidosti, elämänmakuisesti ja myötätuntoisesti kuvaavat nerokkaat mummolyriikat.

Asiaan! Nosturi oli tuona autereisena kesäpäivänä melkoisen lämmin ja odotin katon avaamista viilennystarkoituksessa. Salin alabaari oli kiinni, joten virkistävää nektaria sai vain ylhäältä. Väkeä oli sopivasti. Keikalle myytiin myös 30 euron hintaisia VIP-lippuja, joilla sai parvelta oman VIP-alueen vessoineen sekä ennen keikkaa alakerran baarissa lämpimiä lihapiirakoita sekä kylmää Sorbus-mehua.

Elkarien lämmittelijöinä oli kaksi duoa: Tekramütisch sekä Mjölk, joista jälkimmäisen missasin jäätyäni alakerran baariin suustani kiinni, en kuitenkaan kaljatuoppiin, sillä minulla on kihti. Tekrojen lyhyt setti oli hauska. Musa on minimalistista ja clou on dadaistisissa lyriikoissa. Duon toinen esiintyjä on Elukoiden Onni alias Toppo.

Eläkeläiset aloitti aikataulun mukaan. Tälläsin itseni eturiviin. Yllätyksekseni bändillä ei ollut ennalta sovittua biisilistaa, vaan kukin viidestä soittajasta toimi vuorollaan laulusolistina ja sai valita oman kappaleensa Elkarien koko tuotannosta. Yhtyeen jäsenten kesken keskusteltiin enemmänkin oudoista biisivalinnoista ja joitakin kappaleita piti ihan vasiten muistella sekä kysellä sävellajeja kaverilta. Eläkeläisten keikka oli tavattoman viihdyttävä ja mukavan sekopäinen. Kitaraa soittanut Onni Waris katosi parikin kertaa yleisön joukkoon meuhkaamaan langattoman lähettimensä kanssa. Taisi muuten Onni olla yhtyeestä ainoa, joka oli edes vähän huppelissa. Voi sitä soittaa humppaa ilman viinaakin.

Ensimmäistä kertaa yhtyeen nähnyt ystäväni Brillo-Sari muodosti mielipiteensä näin: ”Eläkeläiset oli kaikkea, mitä kuvittelin ja vähän enemmän. Yleisö hyppi hulluna ja muodosti pitkiä tanssivia ketjuja letkajenkan tyyliin. Onneksi sali ei ollut ihan täynnä, väistelemistä oli näinkin. Jossain vaiheessa kitaristi katosi lavalta ja kun vilkaisin taakseni, hän olikin siinä. Hauskaa oli, mutta ei tätä kovin paljoa kotioloissa jaksaisi kuunnella, keikkailona kyllä mainio. Katto auki -konsepti oli vähän liioittelua, katto oli auki vain muutaman minuutin.” Tarkennan vielä, että katto oli noin 1/3-osa kattopinnasta auki klo 21:30 – 22:00 ja se suljettiin sen jälkeen ilmeisesti äänisyistä. Antikliimaksi siis.

Päällimmäisenä keikasta jäi mieleen bändin ja yleisön muodostama yhteinen hauskapito ja yhteisöllisyys. Paikalla oli runsaasti yhtyeen faneja, jotka osasivat lyriikat ulkoa laulaen biisien mukana.

On äärimmäisen suuri vääryys ja tavattoman surullista, että Nosturi puretaan tämän vuoden päättyessä. Tilalle rakennetaan erittäin kalliita asuinrakennuksia, koska merenrantatontti on tontin omistavalle Helsingin kaupungille niin hemmetin arvokas. Eikö se jumaliste riittänyt, että Lepakkoluola purettiin Nokian toimistorakennuksen tieltä ja heti pytingin valmistuttua Nokia totesi, että uutta mökkiä ei tarvitakaan, vaan myydäänpä se vakuutusyhtiö Ilmariselle. Vieläkin harmittaa. Saamieni tietojen mukaan Elmulla ei ole tällä hetkellä vieläkään tiedossa korvaavia treenikämppä- ja esiintymistiloja Nosturille. Olisiko tässä kansalaisaloitteen paikka?

Hemmo! Päivärinne!