Insomnium
The Circus, Helsinki
25.10.2019
Teksti ja kuvat: Saku Schildt
Insomnium on monella tapaa suomalaisen metallikentän outolintu. Joensuussa vuonna 1997 perustettu yhtye tuntuu noudattavan aivan omia sääntöjään sen sijaan, että etenisi alan normaaleja lainalaisuuksia myötäillen – ja silti jälkeä syntyy. Tai kenties juuri sen vuoksi.
Ensinnäkään yhtyeellä ei ole varsinaisia hittejä. Jos Nightwishilta, Children of Bodomilta, Sentencediltä, Stratovariukselta ja muilta 1990-luvun kasvateilta löytyy kappaleita radiosoittoa varten, Insomniumin tuotantoa on radiosta turha odottaa.
Eikä yhtye viihdy muutenkaan kummemmin julkisuudessa. Sen jäsenistössä ei ole Alexi Laihon, Marco Hietalan tai Floor Jansenin kaltaisia hahmoja, jotka koko kansa tuntee. Yhtyeeseen vuonna 2011 liittynyt Markus Vanhala lienee alan piireissä tunnetuin jäsen Omnium Gatherum -kytköstensä ansiosta.
Ja jos Suomessa Insomnium kulkee omia polkujaan, ei se ole ulkomaistenkaan metallimedioiden ykköspuheenaihe. Siinä missä Nightwish, Bodom, Battle Beast sekä lukuisat ruotsalaiset ja norjalaiset bändit ovat yleinen näky kansainvälisten metallisivustojen uutistarjonnassa, Insomniumin nimi vilahtaa julkaisuissa harvemmin.
Insomniumin suosio on kuitenkin pysynyt kaikesta edellä mainitusta huolimatta vahvasti noususuuntaisena läpi 2000-luvun. Sen albumit ovat metallipiireissä odotettuja julkaisuja, ja kriitikoilta ne keräävät järjestään kiitosta.
Bändin suosiosta kertoo sekin, miten pitkiä kiertueita se tekee ympäri maailmaa. Suomessa yhtye pystyi ilakoimaan jo viikkoja ennen kiertueensa alkua, että kaikki neljä kotimaahan buukattua keikkaa oli myyty loppuun jo ennalta. Marraskuun puolivälissä yhtye siirtyy 39 keikan Euroopan-kiertueelle, ja maaliskuusta eteenpäin on edessä 32 keikkaa Pohjois-Amerikassa. Ihan joka bändi ei pysty esittelemään tällaisia lukemia.
Yhtyeen kiertue alkoi perjantaina Helsingin The Circuksesta, ja esityksen perusteella tien päälle lähti latautunut ja huomattavan hyväntuulinen bändi. Muusikoiden riemu oli jopa niin ylitsepursuavaa, että se aiheutti ajoittain hupaisan ristiriidan murhemielisen musiikin kanssa.
Levyllä Insomniumin kappaleet tuntuvat kantavan koko maailman painoa harteillaan, mutta Circuksen lavalla soittajista oli suru kaukana. Toisaalta ihmekös tuo, kun uusi albumi on saanut lämpimän vastaanoton ja kysyntää riittää.
Insomniumilla ei kenties ole yksittäisiä hittibiisejä, mutta sillä riittää levykaupalla tasaisen laadukasta melodista death metalia. Yhtye on ottanut yhdenlaisen metallimusiikin muotokielen käsittelyynsä ja hionut sen huippuunsa. Bändin kappaleet onnistuvat parhaimmillaan puhuttelemaan aivan erityisellä tavalla – syvemmin, henkilökohtaisemmin ja riipaisevammin kuin monen muun heavykokoonpanon tuotanto.
Yleisö ottikin Helsingissä avosylin vastaan kaikki kappaleet, mitä bändi oli settiinsä valikoinut. Insomniumin death metal on sellaista, että circle pitissä kohkaamisen sijaan yleisö kuuntelee esitystä ennemmin aloillaan, silmät kiinni.
Joskus kriitikot ovat kuulleet orkesterin tuotannossa yhtymäkohtia klassiseen musiikkiin. Yhtye itse ei ole vertaukselle syttynyt, vaan sen jäsenistön mukaan kappaleet ovat saaneet inspiraatiota Sibeliuksen sijaan ennemmin elokuvamusiikista. Insomniumin sävellyksissä onkin samanlaista jylhyyttä kuin esimerkiksi Basil Poledourisin, Ennio Morriconen tai Michael Nymanin säveltämissä soundtrackeissa. Suurista tunteista on siis kysymys.
Kymmenen kappaleen ja kolmen encoren mittaisen setin jälkeen yhtye poistui Circuksen lavalta. Kiertue oli saatu menestyksekkäästi vauhtiin – saattoipa seuraavana päivänä Tampereella jotakuta yhtyeen jäsenistä krapulakin vaivata. Yleisö olisi Helsingissä ottanut mieluusti vastaan vielä muutaman encoren lisää, mutta nyt täytyy odotella ensi kesän Tuska-keikkaa.
Mitä settiin tulee, sen anti painottui ymmärrettävästi uuden Heart Like a Grave -albumin kappaleisiin. Hieno levyhän se on, mutta silti jäi kaivertamaan, miten esimerkiksi majesteetilliset Weighed Down with Sorrow ja One for Sorrow jäivät tällä erää kuulematta.
No, kaikkea ei voi saada. Kenties joskus kuullaan vielä vanhempien albumien ympärille kasattuja juhlakeikkoja?
Lopuksi vielä videokuvaa Helsinkiä seuranneelta Tampereen-keikalta. Kuvaus: Timo Isoaho
