Teksti ja kuva: Timo Isoaho
Räks! Noin! Yksi lonkero aukeaa matkalla Helsingin Olympiastadionille. Kyllä se keikkafiilis tästä lähtee nousuun – hei, siellä on sentään Metallica hei!
Mutta hetkinen, stadikallahan ei ole käytännössä vessoja lainkaan – ainakin jos uskoo eräitä iltapäivisin ilmestyvien lehtien suosittuja klik-nettisivustoja. Uskaltaakohan tätä tölkkiä sittenkään juoda jos stadionilla pitää tosiaan jonottaa vessaan jopa useita (?!?) tunteja. Voi perkele.
No, ehkä ”päivän tilanne” kunnianarvoisalla stadionilla ei ole ihan niin paha. Nimittäin tuossa kun vähän aiemmin astahdin Pasilassa ulos raiteilla liikkuvasta kulkuneuvosta, eräissä lehdissä väkevästi uutisoidusta ”junakaaoksesta” ei ollut mitään tietoa. Mutta niin: stadionille saapuu sellainen viitisenkymmentä tuhatta ihmistä, ja junat saattavat olla suhteellisen täynnä? No huh huh!
Ai perskeles! Nyt muuten onkin vähän nälkä, ja stadikalla pitäisi ”viihtyä” monta tuntia. Mitenkähän tämän homman kanssa käy? Nimittäin nythän on niin, että joidenkin uutisten mukaan osa stadionin ruokakojuista on laitettu säppiin, sillä tarjottava on loppunut ikävästi kesken. Tutkivampi journalisti olisi tosin saattanut saada selville, että osa kojuista suljettiin ”suunnilleen” Metallican aloitushetkellä, mutta ihan syystä ja ihan suunnitellusti – muun muassa ruokahävikin välttämiseksi. Monet tarjoilupisteet toki pysyivät edelleen auki, mutta jos jokunen Perus-Pertti ei saanut raatomakkaroita ostettua lähimmältä kojulta (ilman jonotusta), niin sehän on tietenkin katastrofi. (Tai ainakin klikkiuutisen paikka.)
No niin. Porteilla ollaan, mutta pitäisiköhän sittenkin kääntyä pois? Nimittäin nythän on niin, että hyvinkin monet perjantain Metallica-keikalla olleet turpeiset ja tuppuraiset ovat olleet pahoillaan ”settilistasta, jossa ei ollut tarpeeksi bändin megahittejä”. Niin, eihän sitä Stonen klassisesta Get Stonedista vaikuttunutta Enter Sandmania tosiaan tullut perjantaina. Eikä myöskään The Unforgivenia, sitä tosi koskettavaa balladia. Onneksi sentään Nothing Else Matters turahti ja pelasti monen, monen illan!
Niin, koska tämä settilistahomma pitää näköjään vääntää rautakangesta, niin väännetään nyt sitten vielä kerran. Metallica soitti Suomessa kaksi keikkaa, joiden settilistat poikkesivat täysin toisistaan – yhtäkään biisiä ei soitettu kahta kertaa. Ei luulisi olevan kovin vaikea ymmärtää.
Ai niin, Metallican käynnissä olevan kiertueen nimi on M72 World Tour, ja rundi promotoi yhtyeen uusinta 72 Seasons -studioalbumia. Toisin sanoen yhtye soittaa ko. uutuuslevyltä muutamia kappaleita kumpanakin iltana, ja onhan toki varsin selvää, että esimerkiksi 11-minuuttinen Inamorata ei välttämättä ole se ihan kovin ”megahitti” ihan kaikkien mielestä.
Äh, otetaan riski. Mennään siis sisään, kun ei tässä ovella näköjään jonottaakaan tarvitse. Mutta kyllähän tässä voi käydä huonosti. Voi tulla nälkä ja jano – tai molemmat. Tai ainakin pissi housuun. No, kyllä sekin hetken lämmittää kylmenevässä kesäillassa. Aurinko muuten paistaa, vaikka sadettakin luvattiin jossain vaiheessa. Kiva!
Ja nythän se Metallica onkin jo aloittamassa erikoislaatuisella lavallaan. Whiplash! Ei perkele, proto-speed/thrash -klassikko ekalta levyltä yli neljän vuosikymmenen takaa – siistiä. Heti perään ”For Whom” ja ”Ride”. Kovaa ajoa heti alkuun!
Sitten parin tunnin verran Black Album -klassikoita, uuden levyn ralleja, vanhoja bravuureita ja melkein kaikkien odottamat One sekä Enter Sandman. Niin ja tietysti Trujillon tulkitsema Pelle Miljoona Oy:n Olen kaunis.
Ja sitten kiitos ja kumarrus. Se oli siinä. Pohjolan perukoilla ensimmäisen kerran aika lailla tasan 40 vuotta sitten esiintyneen Metallican uran Suomen-keikat numero 23 ja 24 ovat takana. Muistetaankohan ne jatkossa vessa-, ruoka- ja junakaaoksesta vai esimerkiksi siitä, että Metallica teki uuden yleisöennätyksen Helsingin Olympiastadionilla (105 000 ihmistä)? Saapa nähdä.