Livearvio: Metallica ja Iron Maiden samoilla festareilla – Copenhellin esiintyjäkaarti herätti kunnioitusta

Karoliina Kantola

Copenhell
Refshaleøen, Kööpenhamina
15.–18.6.2022

Teksti: Karoliina Kantola, kuvat: Karoliina Kantola ja Anas Rezk

Bändipaitalaiset pääsivät nauttimaan livemusiikista kahden vuoden tauon jälkeen myös Kööpenhaminassa. Nelipäiväisen festivaalin lineup sisälsi sekä peruuntuneille festivaaleille bookattuja artisteja että tämän vuoden uusia kiinnityksiä. Tuloksena liuta legendoita, kuten Metallica, Judas Priest, Korn, Kiss, Opeth, Bad Religion, Iron Maiden ja Dog Eat Dog – sekä ukrainalainen Jinjer.

Vanha teollisuusalue Refshaleøen luo hyvät puitteet kesäfestarille. Copenhell-alue on laaja ja verrattain hyvin organisoitu. Pieni kukkula tekee luonnollisen permannon kahdelle päälavalle, joten keikoista voi nauttia sekä seisaallaan että istualtaan.

Nelipäiväisen festarin alkajaisiksi lavalla riehui muun muassa Ugly Kid Joe. Hauskaa katsottavaa ja tuttua rokkia, vaikka esiintymisen palo ei jokaisesta jäsenestä huokunutkaan. Keikka päättyi kuitenkin kiinnostavaan Lemmy-tribuuttiin, kun laulaja Whitfield Crane puki Motörhead-paidan päälle, ja bändi veti Ace of Spadesin. Erinomaisen keikan tarjosi tanskalainen Dizzy Mizzy Lizzy. Omassa maassaan legendaarinen rock-bändi on tutustumisen arvoinen heillekin, jotka eivät vielä osaa ulkoa esimerkiksi sen hittejä Waterline ja Silverflame.

Keskiviikkoillan päätähti oli Metallica. Settilista yllätti osittain muun muassa Soundin toimittajan, mutta yhtä kaikki se oli rautaa – tosin olisi kesäiltaan joku balladikin sopinut. Taivas löi tulta, kun bändi veti (yleisön komppaamana) Master of Puppets -klassikon pimeän tullen ilotulitusten paukkuessa. Bändiläisten ja yleisön arvostus toisiaan kohtaan näkyi tietenkin yhtäältä kovana parin tunnin keikkana ja toisaalta täyteen pakattuna katsomoalueena, mutta myös loppukiitoksina. Bändin jäsenet kiittivät yksitellen Kööpenhaminan katsojia, ja rumpali Lars Ulrich teki sen äidinkielellään tanskaksi. Silloin saattoi hevimieskin herkistyä.

Klassikkokimaraan kuului myös Judas Priest, jonka seitsemänkymppisen vokalistin Rob Halfordin ääni ja rautainen asenne eivät ole iän myötä juurikaan heikentynyt. Myöhään torstai-iltana esiintynyt Kiss puolestaan on alusta asti ymmärtänyt, miten ikääntymisen merkit peitetään kasvoilta ja miten yleisöä viihdytetään.

Aurinkoisen lauantai-iltapäivän ratoksi esiintyi ruotsalaissuosikki The Hellacopters. Bändiläisten energia ei ole kadonnut vuosikymmenten aikana, eikä sitä laimentanut edes pienet tekniset ongelmat tai kitaristi Dregenin murtunut jalka. Harmillisesti suuri yleisö ei tajunnut tulla rokkaamaan uusien ja vanhojen biisien tahtiin. Ehkä moni keräsi voimia iltaan, jolloin muun muassa Iron Maiden lähes kirjaimellisesti räjäytti lavan. Näyttävistä konserteistaan tunnettu ikiklassikko veti biisejä vanhimmilta ja tuoreemmilta albumeiltaan. Lavasteisiin kuului muun muassa kiinalainen temppeli, paholainen, Union Jack ja hävittäjälentokone, joiden siirtely toi toisinaan turhan pitkiä taukoja kappaleiden välillä. Jokainen kappale oli kuitenkin odotuksen arvoinen. Ihan siltä varalta, että rautainen ääni, kitarat, basso ja rummut eivät olisi riittäneet, niiden ympärillä pauhasivat tulikoneet ja tuulikoneet.

Oli festivaalin yleisössä sekä lavalla muutama nainenkin. Nuorista tanskalaisnaisista koostuva doom-metalliyhtye Konvent valloitti pienen mutta tunnelmallisen koivumetsäksi rakennetun alueen. Ja epävarmoista ajoista huolimatta lavalle pääsi myös ukrainalainen, Tatiana Shmailyukin tähdittämä Jinjer. Lavan edusta, sivusta ja kukkulan rinne olivat täynnä ihmisiä, jotka olivat tulleet katsomaan progressiivista metallia soittavaa bändiä musiikillisista ja/tai solidaarisuussyistä. Voimakkaat kappaleet ja välispiikit tekivät vaikutuksen varmasti jokaiseen katsojaan. Slava Ukraini, kuului riveiltä ja rivien välistä.

Kuva: Anas Rezk