Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
Oli synkkä ja myrskyinen yö… Eikun… Siis hetkinen, kirjoittikos joku tuolla tavalla jo vanhoina hyvinä aikoina? No joo, ei sitä Gambina-höyryissä kaikkea voi muistaa.
Oli miten oli, Hämeenlinnassa oli synkkä ja myrskyinen yö perjantaina 6. lokakuuta. Myös loppuunmyydyn Suisto-klubin sisuksissa kävi kova puhuri, mutta varsin toisenlainen kuin Verkatehdas-kompleksin ulkopuolella.
Tilanne oli nimittäin sellainen, että viisi yli yhdeksän Suiston estradille marssi neljä kaatomiestä. Ja tuskin oli erään pohjalaissaarnaajan arveluttaviakin sanoja sisältänyt intro ehtinyt päättyä, kun lavalta käsin alkoi lähes totalitääriseen juoppohulluuteen pakottanut jumalaton myllytys. Siitä vastanneet laitapuolen hyökkääjät tottelivat – tai no, vitut ne mitään oikeasti totelleet – kutsumanimiä Unto ”Une” Helo (laulu), Janne Perttilä (kitara), Antti ”Ande” Kiiski (basso) ja Jukka ”Kosmo” Kröger (rummut). Arvaamattomissa ryyppyporukoissa heidät tunnetaan – jos siellä nyt satutaan mitään muistamaan – kollektiivina nimeltään Rytmihäiriö.
Tuore Rytmihäiriö-rieska Surmacore on helvetin hyvä, ja levyltä lohkaistu konsertin avauskaksikko (Kun mies juo ja Käärme666) antoi vakavia viitteitä siitä, että tänään ollaan ison G:n armoilla, ja loput luetaan sitten Alibista.
Vaikka jo nämä alkukähinät löivät vesurilla päähän, täytyy silti todeta, että patteristi Krögerin ääritiukasti piiskaama sekatyömiesten marssi nyrjähti täysin pysäyttämättömälle surmanajoradalle ”vasta” kolmosena tuutatusta Spurgurituaalista (kai olette nähneet kappaleen mahtavan videon?) lähtien. Viimeistään siinä vaiheessa Suiston ääriään myöten täyttäneet holtittomat ryyppyseurueet ja aavistuksen siistimmätkin kansalaiset tuntuivat olevan yhtä mieltä illan tunnelmasta:
”Kun virtaa roimaa viinan voimaa /
Suonissasi olet voittamaton /
Viinaa! Voimaa! Gambinan voimaa /
Spurgurituaali ylen väkevä nyt on!”
Ja katso: höyry alkoi nousta kaikista partaisista paikalle vaappuneista aaveenpäistä yhä vain väkevämmin, kun orkesteri hyökkäsi Paluu raittiusleiriltä -numeron kimppuun. Kun Helo tunki mikrofoninsa riehakkaasti pogoilleen porukan sekaan ”olin kännissä / mutten tehnyt sitä / se oli virtuaali-Seppo / en minä” -rivien aikana, Suiston epäpyhän ehtoollisen käsikirjoitus alkoi tulla harvinaisen kirkkaaksi: tämä hallitsemattomaan sivuluisuun ajautunut varomaton yleisö juo tänä iltana Rytmihäiriön känsäisistä käsistä ihan mitä tahansa.
Ja jos edelleen pysytellään ikivihreiden sing-a-long -hoilausten parissa niin kyllähän illan väkevimpiä hetkiä olivat Viimeisen surmanajon ”nyt on ryyppy auki ja kaasu pohjassa” -kohtaus, Koska saatana sanoo niin -videobiisin (kai olette nähneet sen?) nimihokema ja Olen kännissä -videobiisin (kai olette nähneet sen?) teon sanoja sisältävä kertosäe. Täytyy sanoa, että kyseisissä ”teon sanoissa” on ihan reipas tekemisen meininki!
Hengästyttävä setti päättyi tuoreelta levyltä poimittuun RHSC-”nimikkobiisiin”, mutta tähänastiset prikalliset väkijuomia eivät Suiston promillejengille näyttäneet riittävän alkuunkaan. Rytmikkäät ”Gambina, Gambina” -huudot täyttivät klubin ilmanalan jokaista soppea myöten, ja tottahan toki Rytmihäiriö vastasi huutoon. Siis ihan konkreettisesti: erityisesti encoreiden aikana kaikkien janoisten sankari Helo kaatoi reilusti Gambinaa (ja vähän muitakin alkoholijuomia) eturivien huulille.
Itsestään kaiken irti Suistolla ottanut Helo oli muutenkin elementissään. Raivokas seremoniamestari oli tilanteen herra läpi koko iltaman, mutta mitä lähemmäs vääjäämätöntä loppua tultiin, sitä hurjemmaksi solistin toimitus muuttui. Ja toki Helon suorastaan saatanallisen riivattu esiintyminen tarttui räkäisen liisterin tavoin myös yleisön edustajiin, jotka tuntuivat uppoavan annos annokselta yhä syvemmälle gambinapsykoosiin.
Ja kun ovi lopulliseen Gambinarniaan raotettiin ”lause ’saatana on herra’ on varmasti suurimmalle osalle ihmisistä ei-toivottua informaatiota” -toteamuksen ja ko. biisin voimin, tämä jumalaton näytelmä alkoi olla sekasortoisessa päätöksessään.
Ja se loppuhuipennus vasta tyylikäs olikin: kun Saatana on herra -stygen pitkä livesovitus jossain vaiheessa päättyi, solisti riisui likomärän paitansa ja puristi litran – tai pari – Gambina-hikeä innokkaimpien ja halukkaimpien Rytmihäiriö-häiriköiden päälle.
Mitä tuohon saattoi sanoa? Aivan niin: G-aamen.
