Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
Viime keväänä tuli sellainen tiedonanto, että reissupäätöksen tekemisissä ei mennyt muutamaa nanosekuntia kauempaa. Niin, kuopiolainen heavy metal -legenda Tarot ilmoitti palaavansa lavoille keskiyön talviunilta noin kymmenen vuoden totaalisen esiintymistauon jälkeen – vieläpä melkoisen odottamatta.
Nimittäin olihan toki niin, että kun yhtyeen kovakätinen rumpali Pecu Cinnari menehtyi sairauden murtamana vuonna 2016, se oli hirmuinen isku niin basistilaulaja Marko Hietalalle, hänen kitaristiveljelleen Sakarille kuin kosketinsoittaja Janne Tolsalle ja laulaja-sampleristi Tommi Salmelallekin. Niin hirmuisen kova isku, että Tarotin hieno taru tuntui kerrotulta.
Mutta eipä ollutkaan. Eipä onneksi ollutkaan.
Tarotin paluukeikka tapahtui Kuopiossa – missäpä muuallakaan? – järjestettävässä Old Farts Rock -tapahtumassa tiistaina 25.7. Yhtye nousi Sawohouse Underground -keikkapaikan pihalle rakennetulle ulkolavalle jo kello seitsemäntoista jälkeen, sillä loppuillasta oli luvassa muita artisteja maan alla – siellä varsinaisessa Undergroundissa.
Ja voehan sentään…
Juuri tätä uskalsi kivikovilta ammattimiehiltä vähän odottaakin, mutta kyllähän Tarot oli aivan hurjassa lyönnissä. Kirjoittajan päässä saattoi keikan aikana olla sakeat fanilasit pässä, mutta kyllähän kaikki – soitto, laulu, soundit jne – toimi lopulta arvosanalla 10/10.
Jos ensimmäinen kappale Pyre Of Gods meni vähän pikkuisen tunnustellessa, niin klassisen Spell Of Iron -debyyttilevyn avausbiisi Midwinter Nights ei enää jättänyt mitään sattuman varaan. Mahtava biisi, hieno liveversio.
Kuten Marko Hietala muisti pari kolme kertaa spiikatakin, Pecu Cinnarin tyhjäksi jääneelle penkille on nyt istahtanut Turmion Kätilöistä tuttu rumpali Antero Seppänen. Pecun paikallehan ei voi – kuvainnollisesti sanoen – nousta yksikään tämän maailman rumpali, mutta kyllähän Seppänen hoiti leiviskänsä suurenmoisesti. Mies soitti varmasti, tarkasti ja suurelta osin varsin vähäeleisesti, eikä hän tietenkään yrittänytkään kopioida Cinnarin isoja maneereita – siinä olisi toki menty rytisten metsään.
Tarot soitti lopulta neljätoista biisiä, ja konsertti teki kiehtovan matkan niin vanhojen kuin uudempienkin levyjen maailmoihin. Kaiken kaikkiaan muutamien pitkien spiikkien sävyttämä setti kesti puolisentoista tuntia, joten Tarot ei mennyt päästämään itseään helpolla tässäkään suhteessa. Yleisö sen sijaan pääsi ”helpolla”, sillä paikalta löytyi tuskin yhtäkään ihmistä, jolle orkesterin touhu ei olisi maistunut vähintäänkin hunajaiselta. (Niin, myytiinhän tämä keikka aikoinaan loppuun minuutissa tai ehkä kahdessa.)
Entäpä Tarotin mahdollinen jatko näiden kahden keikan jälkeen (toinen loppuunmyyty keikka on siis luvassa tänään 26.7.)? Yhtyeen miehistö on kommentoinut miettivänsä ”tulevia aikoja” esiintymisten jälkeen, mutta sivusta täytyy huudella jo sen verran, että jos tämän luokan heavy metal -rymistely ei saa jatkoa, niin maailmassa on yksi iso virhe enemmän. Ja ihan helvetin iso virhe se onkin.
