Maailmalla näyttää olleen buumi perua keikkoja perjantain 13. päivän jälkeen, mikä on toki ymmärrettävää. Brysselissä peruttiin tiistaina 17. päivä myös Belgian ja Espanjan välinen jalkapallon ystävyysottelu, koska eräs epäillyistä terroristeista oli nähty stadionin liepeillä. Metallibändit eivät näköjään säikähdä ihan vähästä, ja Kvelertak, Anthrax sekä Slayer soittivat Brysselin-keikkansa sovitun mukaisesti.
Konserttipaikka ilmoitti etukäteen, että yleisön on syytä varautua tehostettuihin turvatarkastuksiin. Ehkä paikalla oli normaalia enemmän poliiseita, mutta turvatarkastukset sujuivat nopeasti kevyellä taputtelulla. Silti Kvelertak jäi näkemättä, kun puuttuvan Soundin kuvausluvan selvittelyyn kului aikaa, eikä asia siltikään selvinnyt.
Anthrax ja Slayer kuuluvat molemmat 80-luvulla tutuksi tulleeseen metallin supernelikkoon ja siksi oli mukavaa nähdä ne peräkkäin samalla lavalla. Yleisö oli selvästi jo hieman varttuneempaa väkeä, mistä saattoi päätellä yleisön odottavan myös varhaisempaa tuotantoa. Yhtyeet olivat ottaneet tämän huomioon ja setit pyrkivät esittelemään retrospektiivisti yhtyeiden tuotantoa siinä määrin kuin se varsin lyhyessä ajassa oli mahdollista.
Päällisin puolin Anthraxin ja Slayerin tuotannoista saattoi vetää selkeän johtopäätöksen: Anthraxin tuotanto on tasoltaan selvästi ailahtelevampaa kuin Slayerin. Lisäksi Anthraxin tuoreemman tuotannon tuntemus tuntui olevan hakusessa. Scott Ian kysyi yleiöltä, tunteeko väki Evil Twinin, mutta salissa oli aika hiljaista. Vasta tiedustelu thrash metalin erinomaisuudesta nostatti ilmoille asiaan kuuluvan huutomyrskyn. Kuitenkin Anthraxin keikan kohokohdat olivat Got The Time sekä Antisocial, jotka sattuvat olemaan covereita kumpikin. Bändi oli kuitenkin pirteässä kunnossa, hetkittäin jopa raivokas, ja Joey Belladonna jaksoi riehua yllättävänkin innokkaasti.
Kitaristi Jonathan Donaisia taisi kuitenkin keikan puolivälin tietämillä harmittaa, kun Belladonna innostui nakkelemaan miehen mikkitelineeseen kiinnitettyjä plektroja parvekkeella katselleelle yleisölle.
”Rekvisiittana toimivat lähinnä katosta väärinpäin roikkuneet ristit”
Vaikka Anthrax ja Slayer ovat maineeltaan vahvoja, yleisö odotti nimenomaan Slayeriä. Täyteen pakattu Ancienne Belgique tunsi jokaisen biisin ja tuntui osaavan aika monen kappaleen sanatkin ulkoa. Slayerin musiikillinen ulospano oli rujo ja intensiivinen, mikä oli lievässä ristiriidassa ehkä tavallistakin enemmän hymyilleen Tom Arayan olemuksen kanssa.
Slayer ei isommin mässäillyt lavashow’lla, ja rekvisiittana toimivat lähinnä katosta väärinpäin roikkuneet ristit, mutta valaistus oli kohdallaan. Bändi soitti tuoreimmalta Repentless-levyltään ainoastaan neljä biisiä, mutta toisaalta kovin mekkala syntyikin Seasons In The Abyssin, Hell Awaitsin ja Raining Bloodin kaltaisten kappaleiden aikana.
Slayer oli tiukassa kunnossa. Bändi oli napakka, mutta sinänsä esitystä ei voi pitää erityisen ankarana varsinkin, kun erityisesti Araya vaikutti olevan kovasti rennon ja seesteisen oloinen. Bändit eivät – kuten sopi odottaakin – ottaneet kantaa Pariisin terrori-iskuihin, ellei sellaiseksi halua katsoa Arayan tiedustelua, olimmeko kaikki ystäviä keskenämme, sillä hänen mielestään on mukavaa soittaa ystäville.
Mutta jos yleisö sai viihdettä, sitä sai myös bändi. Arayaa tuntui kovasti naurattavan eturivin tuntumassa hilluneet pari kaveria, joista yleisömeren yläpuolella näkyivät enimmäkseen miesten jalat.
Marko Säynekoski