Ihmisoikeudet ovat olleet esillä tiuhaan viime aikoina Suomessa, kiitos etupäässä lätkän. En nyt puhu siitä, miten kuohunnan perusteella voisi luulla halpojen jääkiekkolippujen kuuluvan kansalaisten perusoikeuksiin, vaan Valko-Venäjälle suunnitelluista vuoden 2014 MM-kisoista.
Päätöstä on kritisoitu aiheesta. Kyseessä on kuitenkin tilanne, jossa Kansainvälinen Jääkiekkoliitto palvelee rähmällään verenhimoisen despootin kilvenkiillotustarpeita. Se ei palvele kenenkään muun kuin Lukashenkan sekä ehkä Valko-Venäjän suomalaisen maajoukkuevalmentajan Kari Heikkilän etuja.
Euroviisuihin elimellisesti liittyvä valitus on tänäkin vuonna kohdistettu niihin tuttuihin ja turvallisiin kohteisiin – eli Ylen järjestämään karsintaan, jota uudistettiin, joten valitusmyrsky oli normaaliakin intensiivisempi, sekä siihen, miten väärä kappale voitti. Nehän olivat kaikki karmeita, mutta kuten aina näissä valinnoissa käy: se huonoin voitti. Ei mitään uutta viisuauringon alla.
Ottaen huomioon ihmisten kiinnostuksen ihmisoikeuksiin on kuitenkin kummallista, ettei Amnesty Internationalin blogia lukuun ottamatta juuri missään ole noussut meteliä siitä, että Euroviisut pidetään Bakussa, Azerbaidžanissa. Kaikki, mikä on mätää Valko-Venäjällä, on mätää myös kyseisessä valtiossa.
Ihmisoikeuskysymyksiä maailmalla tarkkailevat ja niistä raportoivat kansainväliset organisaatiot ovat asiasta yksimielisiä. Mitä lehdistön- ja ilmaisunvapauteen tulee, Azerbaidžan on yksi huonoimpia paikkoja olla Euroopassa. Mielenosoitukset tukahdutetaan säälittä ja väkivalloin (Hesarin eilinen uutinen), vapautta vaativia teinityttöjä fotogeenisesti pamputtaen. Kidutus on yleistä. Poliisi hankkii tunnustukset pahoinpitelemällä epäiltyjä. Demokraattiset vaalit ovat lumetta eivätkä niitä saa tarkkailla kuin valtiolliset tahot. Azerbaidžanissa on kansainvälisten organisaatioiden tunnustamia poliittisia vankeja, osa niistä vähemmistökansojen oikeuksia ajavia aktivisteja.
Journalisteja on tapettu ja vangittu. Viime vuonna maan asioita vähemmän kuin imartelevassa valossa raportoineita ulkomaisia journalisteja karkotettiin maasta. Tai heitä ei ole päästetty maahan lainkaan.
Omalla tavallaan oksettavinta koko jutussa on, että Azerbaidžanin pääministeri on luvannut Euroopan yleisradiounioni EBUlle kunnioittavansa lehdistönvapautta (ihmisoikeuksista ei tainnut olla puhetta) kisojen ajan. EBU kuin kuulemma vaalii median vapautta. Tästä maan yli 20 vuotta pelossa eläneet kansalaiset ja journalistit ovat varmaan ylettömän kiitollisia.
Azerbaidžan muuten voitti vuoden 2011 Euroviisut kappaleella nimeltä Running Scared. Peloissaan pakoon juokseminen on tuttua touhua maan kansalaisille.
Amnesty Internationalin asian tiimoilta perustamaan kampanjaan kannattaa tutustua: http://amnesty.org/en/azerbaijan-running-scared
Teksti: Arttu Tolonen