3RD STRIKE: Lost Angel

3rd Strike varmisti paikkansa Amerikan Ozzfestille jo ennen debyytin ilmestymistä. Kova suoritus, mutta kyynisyys meinaa hiipiä puseroon: näitähän Sharon Osbourne on ennenkin Ozzyn kelkkaan kutsunut, uusmetalliin kallellaan olevia äkäpusseja, jotka terästävät sanomaansa rapilla. Ensin 3rd Strike vaikuttaakin täysin stereotyyppiseltä genren edustajalta, sillä sitä ei meinaa erottaa muista edes kuvasta, saati sitten musiikista. Vaan pieleen menee.

Parin pyöräytyksen jälkeen ilmenee, että Lost Angel todella rokkaa. Toki melodiavienneistä löytyy ilman kaivamistakin selviä linkinparkmaisuuksia, vaikka jämerämmästä ja rap-voittoisemmasta musiikista onkin kyse, mutta biisien kulkevuus on poikkeuksellista moniin virkaveljiin verrattuna. Bändillä on korvaa kertosäkeille ja kun esimerkiksi videobiisi No Light saadaan vielä komeasti groovaamaan, alkavat yllätyksen ainekset olla kasassa. Puhdasta laulua ja äkäistä, usein rap-henkistä uhoilua naitetaan yhteen tavanomaisesti, mutta toimivasti. Vakuuttavimmat suoritukset ovat No Lightin lisäksi Redemption, josta saisi vähän karsimalla Red Hot Chili Peppers -tyylisen slovarin, ja Hang On, jonka muista biiseistä täysin poikkeavaa reggae-letkeyttä voisi jatkossakin hyödyntää.

3rd Strike on pääasiassa laulaja Jim Korthen luomus. Mies varttui jengeissä Los Angelesin kaduilla, kun omalla perheellä ei ollut voimia kasvatukseen. Jengikokemukset kuuluvat Lost Angelilla oman elämän kertauksena ja sosiaalisten ongelmien kuvauksena. Bändin kotisivu väittää, että 3rd Striken myötä Korthen elämä näyttää ensimmäistä kertaa vihreää valoa.