Äärimmäisen riisuttua voodoota – Motelli Skronklen junassa ei ole tilaa vapaamatkustajille

Motelli Skronkle
Juna
Ektro

Suomen paras blues tulee kaukaa blues-piirien ulkopuolelta eikä näitä bändejä nähdä asianharrastajien festareilla tai keikoilla. Ainakaan säännöllisesti. Marginaalien tuolta puolen löytyvät esimerkiksi zen-puutarhurin ja bonsai-rääkkääjän otteella soittava The Sultans sekä J.J.Calesta ja boogiesta ammentava, terminaalisen rento Talmud Beach.

Joukkoon kuuluu myös maailman brechtiläisin bluespumppu Motelli Skronkle. Bändin nykytyylissä yhdistyvät bluesminimalismi, pohjoiseurooppalainen teatterimusiikki, kansanmusiikki ja arktinen hulluus. Tai ainakin pohjoinen tylyys. Trion peruskokoonpanoon kuuluu kitara, basso ja yksi rumpu. Ei rummut vaan rumpu – pyyhkeellä peitetty lattiatomi. Tämä äärimmäisen riisuttu toteutus vaatii materiaalilta ja esitysintensiteetiltä aika paljon. Joskus palettia lavennetaan bassosynalla, torvella tai erilaisilla kilkuttimilla, mutta koskaan ei päästä tilaan, jossa orkesteri voisi luottaa äänen massaan sen voodoon sijaan. Tässä bändissä tai näissä biiseissä ei ole tilaa vapaamatkustajille.

Jos Twin Peaks sijoittuisi esimerkiksi Lapinlahden kulttuuripitäjään Pohjois-Savossa, Motelli Skronkle soittaisi baarissa ja Hannu Raatikainen olisi Suomen Julee Cruise.