Superchristista ja Tundramatiksista tutun Mikko Lohenojan ja lauluntekijänä ensiaskeliaan ottavan Henna Jokelan muodostama pariskunta katsoo Polaroid-henkisessä promokuvassa hempeästi toisiinsa View-Masterin läpi. Lämpimän kotikutoista, ehkä vähän siirappistakin.
Matkalaukkuelämästä kertova Paperivankkuri on sormet solmuun saavine bassokuvioineen metka ja juuri sopivan iskelmäinen, siis onnistunut sinkku tällaiselle levylle. Parempi kuin kylmäksi jättänyt ensisingle Tangier. Jokelan ääni on luonnollinen ja pehmeä, mutta ei herätä suurempia väristyksiä missään vaiheessa.
Tunnelmaltaan Turvaan tuntemattomaan sopisi paikka paikoin hyvin automusiikiksi matkalle kohti keskiaikaisia turnajaisia. Välillä taas pystyy kuvittelemaan itsensä villiin länteen porottavan auringon alle. Kaustisen folkfestareillekin pääsee mielikuvitusmatkalle ja myös Superchrist muistuttaa olemassaolostaan.
Kaikenlaista siis löytyy. Mutta kappaleiden taustalla tanhuaa metsien hippilapsi ja huomaan sen ärsyttävän minua.