ALEKSI OJALA: Koditon mies

Siinä missä Anssi Kelan arkipäiväisyys turruttaa aivot ja Olavi Uusivirran makeus sulattaa ne, onnistuu Aleksi Ojalan teeskentelemätön, mutta sopivan itsetietoinen romanttinen pop oikeasti puhuttelemaan. Sopivan epätäydelliseksi ja avoimeksi jätetty Koditon mies onnistuu siinä, missä kliinisemmin tuotetut laji-toverinsa kaatuvat: jokaisella laululla on oma ilmeensä ja ne saavat uskomaan, että levy on todella rakennettu rakkaudella.

Stadilaisesti makeileva laulu yhdistettynä konstailemattomiin ja naiiveihin rakkausteksteihin tekee Ojalasta varmasti mielipiteitä jakavan tapauksen, mutta hän ei suinkaan peittele hittihakuisuuttaan. Levyltä löytyy useitakin helposti radiosoittoon sulautuvia rallatuksia, etunenässä pikkuhitiksi noussut Rakastaa ja tulla rakastetuksi, jonka elektroninen tanssibiitti poikkeaa levyn yleisilmeestä, sekä vastustamattomasti eteenpäin vyöryvä avausraita Kalliomaalaukset.

Levyn alku on erittäin tarttuvien laulujen jatkumoa, mutta muitakin sävyjä levylle mahtuu. Kaksiosainen Ainoa on koneellisesti pulputtava tunnelmapala ja levyn päättävä Jotain kaunista keinuva pianoballadi.