ALGHAZANTH: The Polarity Axiom

ALGHAZANTH
The Polarity Axiom
Woodcut

Kolmoslevy Osiris-Typhon Unmasked kiilasi kohtalaisen pirteästi sinfonisen blackin kimppuun ja sinne on suunta tavallaan vieläkin, mutta syntikoiden paras terä on katkennut tuotannossa. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä fanfaarisella majesteettisuudella itseään Dimmu Borgiriksi hinaavia bändejä on muutenkin jo liikaa. Jollain pitäisi kuitenkin aukkoja tilkitä, eikä Alghazanthilta löydy keinoja.

Neljänteen levyyn tultaessa olisi tarkennettavaa biisien kantokyvyssä. Viisi minuuttia on black-veisuille periaatteessa normimitta, mutta tiivistää olisi silti voinut. Kuuntelu käy raskaaksi, kun jännitteet romahtavat kolmen minuutin tienoilla ja loppubiisi odotellaan armahtavaa häivytystä. The Polarity Axiom on tästä syystä pitkästyttävä levy; Alghazanthilla kun ei ole muutamien norjalaisten virkaveljien tapaan kykyä jauhaa samaa riffiä minuuttitolkulla kiinnostavasti ja hullun kiilto silmissä.

Dimmumainen The Herald For Reason nousee luultavasti Alghazanthin parhaaksi yksittäiseksi biisiksi, Drakomorphosin säkeistöjen kieron musta tarttuvuus hivelee ja Forsaking The Yokessa laitetaan komeasti Arcturus- tyyliseksi kuoroksi. Näitä massasta ylös pinnistäviä hetkiä pitäisi olla rutkasti lisää. Alkavatkohan eväät loppua?