Hienojakoisemman ulosannin tarkoitusperistä on keskusteltu aina blackmetalin popularisoitumisesta lähtien hieman kriittisempään sävyyn. Näin siis siitäkin huolimatta, että yksi genren kiistattomimmista kulmakivistä, Emperorin In The Nightside Eclipse on niin yltiöpäisen melodinen että itse paholainenkin on todennäköisesti ostanut syntetisaattorin sen kuultuaan. Ja niin on ostanut moni muukin.
Jyväskyläläinen Alghazanth luottaa paitsi melodiaan, myös suoraviivaiseen ja liikoja koristelemattomaan ilmaisuun. Vinum Intusin kappaleet etenevät satunnaisen blastbeatin tahdittaminakin omaan rauhalliseen tahtiinsa, ja niiden yksinkertaisista rakenteista löytyy selkeitä teemoja. Haikean kauniilla melodioilla on kantava rooli, ja niiden luoma tunnelma on yhtäaikaa sekä perin lohduton että lohdullinen. Ylimääräisen sälän, kuten akustisen kitaran tai kuoron, käytön suoranaisesta ylivarovaisuudesta välittyy siitäkin varsin väkevä tyylitaju.
Vaikka haparoivan Thy Aeons Envenomed Sanity -debyytin (1999) ja sitä seuranneet deathmetal-flirttailut jättäisikin omaan arvoonsa, Vinum Intusin tasolle Alghazanth ei ole vielä aiemmin yltänyt. Eikä ole moni muutkaan. Tuskin profetoin liikaa, jos ennakoin levystä yhtä kotimaisen blackmetalin vuoden tapauksista.
