Levottomat sielut on Ali Alikosken Keban jälkeisellä uralla jo seitsemäs oma albumi. Mulla on aikaa -levystä (2005) on todellakin vierähtänyt kosolti aikaa ja hyvä niin, koska artistien perusväittämä viimeisimmän työnsä ylivertaisuudesta pitää tällä kertaa todellakin paikkansa. Usein puhelaulumaisuutta lähestyvässä pehmeydessään intiimisti tulkittu Levottomat sielut on epärockmainen aarre – aivan kuin Timo Kiiskisen tai Tuure Kilpeläisen parhaat laulukokoelmat.
Albumilla Alikoskella on ollut osaavia kumppaneita niin sävellys- kuin sanoitustyössäkin. Herkästi tunnustelevalla avausraidalla Poika & tyttö Alikosken säveltäjäparina on Sasu
Moilanen ja Kauko Röyhkä antaa oman panoksensa biisin tekstiin. Levyn parhaimmistoon lukeutuvalla nimikappaleella vastaavat tehtävät ovat Marko Haaviston ja Seppo Pietikäisen kontolla. Kun Levottomat sielut -levyn keskeiseksi aihepiiriksi erottuu kaikkea muuta kuin auvoinen ja ongelmaton rakkaus, niin Anna-Leena Härkönen ja Arno Kotro tuovat muutamiin lauluihin omanlaistaan näkökulmaa.
Levottomat sielut on rauhallinen ja rauhoittava kuin introksi ja outroksi kuultava ja levykuoriin ikuistettujenn aaltojen kohina. Ali Alikosken kuiskaava laulutyyli ja Hannu Pikkaraisen, Pekka Gröhnin ja Janne Haaviston muodostaman Rosvot-yhtyeen ekonomisen tehokas työskentely sinetöivät levyn poikkeuksellisen harmoniseksi kokonaisuudeksi.