AMERICAN MUSIC CLUB: Love Songs For Patriots

American Music Club oli hiljaa kymmenen vuotta, joiden aikana laulaja/ biisintekijä Mark Eitzel julkaisi puolisen tusinaa alati heikkenevää soololevyä. Sinänsä ei ollut mikään ihme, että AMC ei breikannut 90-luvun alussa, sillä näin melankolisen mahtavaa surkeuden maksimointia ei ole maailmalla koskaan myyty hirveitä määriä. Mutta meidän suomalaisten pitäisi rakastaa tätä, sillä AMC:ssa on viinahöyryjen lisäksi paljon meitä puhuttelevia elementtejä. Nimestään huolimatta bändi ei ole koskaan ollut varsinaista jenkkimeininkiä, pikemminkin se on synkkää Elvis Costelloa, popimpaa Afghan Whigsia tai lauluäänensä ja normaaliutensa takaisin saanutta Tom Waitsia.

AMC jatkaa luontevasti siitä, mihin kymmenen vuotta sitten jäi. Bruce Kaphanin pianosta löytyy edelleen Mike Garsonista muistuttavia yllätyksellisiä ääniä ja Vudin kitarointi on vähäeleisyydessään oiva tunnelman luoja. Eitzelin näkökulma uusisänmaallisuuteen on vähintään mielenkiintoinen, sillä maailman kaikkein amerikkalaisinta on eltaantuneen miesstripparin hymy. Yli tunnin levyyn mahtuu monta upeaa hetkeä, mutta ei yhtään oikeaa klassikkobiisiä. Bändiin tutustuvan kannattaakin aloittaa1984-1995 -kokoelmalta.