2000-luvun alussa australialainen Architecture In Helsinki nousi indietulokkaiden keskisarjaan kakkosalbumillaan In Case We Die (2005). Silloin bändi kuulosti tuoreelta ja ilahduttavan oikukkaalta. Myös selkeästi elektronisempi mutta yhtä eksentrinen Places Like This (2007) jaksoi vielä hymyilyttää. Nyt ei paljon naurata.
Yhtye on tyystin kadottanut ilmaisustaan sitä aiemmin leimanneen särmän ja persoonallisuuden. Poissa ovat rönsyilyt ja arvaamattomuus, tilalla pyrkimys tiivistää ilmaisua ja keskittyä hallittuihin, kaavan mukaan eteneviin popbiiseihin. Valitettavasti ne eivät ole kovin kaksisia, ja tahallisen halvat synasoundit sekä väkinäinen hyväntuulisuus onnistuvat lähinnä ärsyttämään.
Arvattavista sointukuluista ja rautalangasta väännetyistä melodioista huolimatta, tai niistä johtuen, Moment Bends ei jätä mitään hajujälkiä. Biisit ovat yhdentekeviä ja toteutus niin persoonaton, että ilman toisinaan päätään nostavaa australialaista aksenttia olisi täysin mahdotonta arvata, mikä yhtye on kyseessä.
Pari onnistumista mukaan toki mahtuu. Etenkin Concact High yltää lähelle sitä vaivattoman helposti syntyneen popbiisin vaikutelmaa, mistä Death Cab For Cutie -pääjehu Ben Gibbardin sivuprojekti The Postal Service onnistui kahdeksan vuotta sitten koostamaan kokonaisen albumin.
Moment Bends on välittömästi unohdettava albumi, joka jäisi huomiotta ilman bändin aiempia onnistumisia.