Haluatko lisää Thirty Seconds To Mars -hittejä kuten The Kill, Attack, A Beautiful Life tai edes Kings And Queens? Älä toivo liikoja. Toiveisiisi vastataan yhtyeen uudella albumilla aliarvioimalla kuulijaa pahemman kerran.
Kaikki kappaleet kuulostavat jo ensimmäisellä kerralla siltä kuin ne olisi kuullut aiemmin. Jared Leto joukkoineen on kaivellut kaikki omat vanhat ideansa ja jalostanut niistä tylsempiä versioita, ja samalla reissulla on käyty myös elektropopin arkistoissa. Siis nimenomaan arkistoissa, koska kaikki ideat tuntuvat 10 vuotta vanhoilta.
Vielä albumin alussa kaikki on hyvin. Stuck on mukavan rempseää elektroriffittelyä ja Life Is Beautiful vastaa tähän lempeästi. Hetken Thirty Seconds To Marsin toivoo luoneen vastakohtaisuuksien albumin, mutta nämä haaveet karisevat nopeasti, kun lähes kaikki kappaleet soivat tyhjästi, hengettömästi ja epäinspiroituneesti.
On oma taiteenlajinsa kyetä tekemään musiikkia, joka ei tunnu yhtään miltään. Toivon, ettei maailmassa ole montaakaan ihmistä, jotka ottavat edes ihanalta Letolta ja ihanalta Thirty Seconds To Marsilta vastaan näin harmaata musiikkia, joka on niin melodiatonta ja tunteetonta, ettei sitä oikein haluaisi kutsua musiikiksi.
