Omara ”Bombino” Moctarin musisointia ei tarvitse kuunnella kuin tovi ja ymmärtää, miksi maailmalla ollaan lääpällään hänen, Tinariwenin, Mdou Moctarin, Les Filles de Illighadadin ja muiden tuareg-musiikin huippujen taiteesta. Aavikko-Afrikan modernissa kitarabluesissa ja täten myös Bombinon uutuusalbumissa Sahel tuntuu olevan kaikki.
Transsimainen rytmiikka pakottaa tanssimaan, kitarat soivat jumalaisesti ja musiikin sydämenä sykkivä poliittinen kapinallisuus välittyy, vaikkei laulukieltä ymmärrä. Tuareg-musiikin isoista nimistä Bombino ja paljon näkyvyyttä saanut Mdou Moctar ovat potentiaalisinta ainesta laajempaan suosioon.
Virtuoosimaisten kitaristien soitossa kuuluu kiinnostavalla tavalla rockin vaikutus. Kun Dire Straits -vaikutteet sulautuvat ajattomaan afrikkalaiseen hypnoosiestetiikkaan, alkaa tapahtua!
Bombinonkin tapauksessa kaupallinen potentiaali vie myös kaltevalle pinnalle. Hänen musiikkiaan on houkuttelevaa tuottaa lähemmäksi kuvitteellisia ”isompia markkinoita”. Hän varmasti itsekin haluaa sitä. Dan Auerbachin kanssa tehty Nomad-albumi kymmenen vuoden takaa oli mielestäni onnistunut amerikkalaista hormonihoitoa saanut versio tuareg-kitaroinnista. Nyt tuottajapartnerina on monenkirjavaa poppia ja rockia tuottanut David Wrench, eikä tulos ole yhtä tyylitajuinen. Hiljaa surisevat syntikat, lihavoitetut rytmielementit ja muut tuotannolliset mausteet tuntuvat päälleliimatuilta.