Arvio: Canned Heatin boogietaival lähenee loppuaan – uudelta levyltä löytyy lopun enteitä

Los Angelesissa perustettu Canned Heat vihjaa boogie- ja bluestiensä lähestyvän loppuaan. 60-luvun jälkipuoliskolla kulta-aikansa eläneen bändin tuoreen albumin otsikko ja lennokas avausraita One Last Boogie ovat tulkittavissa lopun enteiksi.
Alkuperäisiä jäseniä yhtyeessä ei enää ole, mutta rumpali Adolfo de la Parra on sentään ollut mukana vuodesta 1967. Persoonallisten laulajiensa Alan Wilsonin ja Bob Hiten kuoltua jo vuosikymmeniä sitten Finyl Vinyliä ei voi kuunnella aitona Canned Heat -albumina vaan sinänsä kelvollisena blues- ja boogielevynä. Fito de la Parran lisäksi bändin tunnetuin muusikko lienee Conan O’Brienin talk shown housebändin johtaja Jimmy Vivino.
Yhtyeen historiaan Finyl Vinyl viittaa vierailijoiden tähdittämällä raidoillaan. The Blastersistakin tuttu Dave Alvin laulaa ja kitaroi kirjoittamansa Alan Wilson -tribuutin Blind Owl. Joe Bonamassa puolestaan soittaa Canned Heatin jo Future Bluesille (1970) levyttämällä mutta otsikollaan yhä ajankohtaisella So Sad (The World’s In A Tanglella).
Kun Finyl Vinylin jälkipuolen biisimateriaali jossain määrin latistuu, niin oivaksi rajapyykiksi erottuu tv-sarja Tehranin tunnusmelodiasta muokattu, persialaista eksotiikkaa ja länttä yhdistelevä East/West Boogie.