Tiedättekö, mikä on sparklemuffin? Otin asiasta ihan tätä varten selvää ja opin, että se on kymmenisen vuotta sitten Australiassa havaittu kannibaalihämähäkki. Brittilaulaja-lauluntekijä Suki Waterhouse on kertonut erikoisen lajilöydöksen antaneen inspiraatiota hänen toiselle albumilleen, joka syntyi niin ikään uuden elämänvaiheen keskellä.
Memoir Of A Sparklemuffin keskittyy lähinnä ihmisten tarinoihin. Pitkä 18 kappaleen albumi kattaa niin renttuja (Blackout Drunk), itsekritiikkiä (Nonchalant) kuin tuutulaulua (Lullaby). Mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat myös melankolinen singlebiisi, menneen rakkauden parhaimpia puolia muisteleva muttei kliseissä rypevä Faded, sekä rento ja hieman itseironinen Think Twice. Levy päättyy jotakuinkin onnelliseen loppuun ja voimakkaaseen tunteeseen – To Love, kuinkas muutenkaan.
Vaikka Waterhousen äänestä ja kappaleiden soundimaailmasta tulee kieltämättä mieleen uudempia ja vanhempia indieartisteja aina Billie Eilishistä Alvvaysiin ja Conan Graystä The Last Dinner Partyyn, hänellä on oman näköistä annettavaa.
Ja kammottavuudessaan sparklemuffin on muuten aika kaunis ja kirjava luontokappale.
