Arvio: Gösta Sundqvistin klassikot jäävät coverlevyllä laimeaksi viihdehattaraksi

Onhan Leevi & The Leavingsia ennenkin yritetty versioida, mutta harvoin se on hyvä idea ollut. Toisaalta ymmärtää, miksi ajatus houkuttaa. Nyt asialla ovat niin musiikin kuin teatterin parissa toimivat Mikael Saari sekä Minja Koski eli erinomainen artisti M. Mukana on myös useita muitakin huomattuja nimiä avustanut Lumos-jousikvartetti.
Jäykkä lopputulos kuulostaa valitettavasti enemmän keskinkertaisen Leevi-musikaalin ääniraidalta kuin oivaltavalta uudelleentulkinnalta. Valikoima ei ole yksi yhteen suurimmat klassikot, mutta ei kovin kaukanakaan siitä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että Göstan parhaat tekee näistä lauluista firmanjuhliin sopivaa viihdehattaraa. Eivätkä Kosken heleät ja Saaren hieman kireät laulusuoritukset vaikutelmaa paranna. Lumoksen varsin ilmeiset jousiosuudet on nekin sovitettu kevyen akustisen komppauksen päälle kaiketi ammattitaitoisesti, mutta hengettömästi.
Mutta suurin ongelmahan tässä on, ettei näitäkään covereita tarvita mihinkään, kun ne vain banalisoivat Sundqvistin ainutlaatuiset originaalit. Joku Ihanasti sanottu, levyn ehkä vähiten ikivihreä kappale, on sekin Leevi & The Leavings -tatsin ansiosta alkuperäisenä loistavaa poppia ja tässä vain vaivaannuttava turhake.