Arvio: Haikeansuloista hattaraa – Pitkän levytystauon katkaiseva Hearthill on rennosti svengaavassa terässä

Arvio julkaistu Soundissa 5/2023.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Hearthill
The Love Circus
Bluelight

Punkbuumin jälkeistä roots-henkisen rockin energistä hyökyä osaltaan luonut Hearthill palaa The Love Circusilla tositoimiin. Helsingin Kontulassa vuonna 1986 syntyneen rock’n’rollia, rockabillyä ja kantriakin fuusioineen bändin aktiiviaika päättyi käytännöllisesti katsoen 30 vuotta sitten. Jäähyväisalbumiaan Lost Tune Fishiä (1995) kun voi jo pitää levyn biisit tehneen J. Hearthillin omaan uraan valmistavana alkusoittona.

Jo Soul Foodilla (1991) kuultu kokoonpano on rennosti svengaavassa terässä. J. Hearthillin ja napakasti kitaroivan Samuli Laihon biisit ovat maittavan monipuolisia ja edellinen karttaa omien levyjensä hurjimpia lyriikallisia seikkailuja. Jukka Kiviniemen ja Heikki Tikan rytmit rullaavat ja Ufo Mustosen reilusti läsnä oleva viulu tuo etenkin swing-henkiseen jazz-palaan Just Pure Art ripauksen Stephane Grappellia.

Notkeasti kävelevä basso kuljettaa I’m Movingia levyn aluksi kohti Stray Catsin reviiriä. Hemingwayn kevyt komppi hymyilyttää ja Damned Dog Whistle mukailee Creedence Clearwater Revivalin Bad Moon Risingia.

Haikeansuloisella The Carousel Of Lovella Hearthill herättää eloon Coney Islandin hattarantuoksuista maailmaa. Pyörryttävimmillään rakkauden sirkus voikin olla melkoista karusellia.

Lisää luettavaa