Arvio: Haikeita tarinoita elämän kolhimista hahmoista – Lapsuus-yhtyeen basisti sooloilee folk-henkisesti

Rakkaudella Janne
Kukkopilli
Harava

Lapsuus-yhtyeestä tutun basistin ja biisintekijän Janne Hätisen soololevy tarjoaa altsu-rockia ja -folkia vaihtelevilla mausteilla. ”On siistii nähdä mikä kasvi susta tulee kasvamaan”, tuumailee Auringon valo. Kappaleen haaveilevat sävelkulut muistuttavat Nick Draken tuotannon helmistä. Ihmisen kokoinen kukko rakentuu pelimannihenkisesti, epäkeskon progeilun ja hipahtavien urkusoundien lomassa.

Sanoitukset käsittelevät muun muassa ystävyyttä ja ajan kulumista. Haikeissa tarinoissa seikkailee elämän kolhimia hahmoja, kuten Punkkaritukan poloinen keesipää, jolle tunnustetaan: ”Mut toi surkeuden taito, siin on jotain mitä mä en koskaan saa”.

Hätisen moniulotteinen ja aito lauluääni ihastuttaa. Popkoukkujen sijaan pelataan enemmän nyansseilla ja dynamiikan vaihteluilla. Rönsyilevä nimibiisi saa tunteet pintaan nostalgiallaan. Arvaamattomasti etenevien sävellysten vastapainona on pelkistetympää soittoa, kuten akustisen kitaran pikkausta. Kuullaan myös luontosuhdetta korostavia lintuääniä sekä leppoista rallattelua. Viimeistään kantritilitys Ehkä mä oon vähän cowboy todistaa herkän taiteilijasielun ja maalaispojan yhdistelmän varsin toimivaksi.