Laulaja-kosketinsoittaja Aurora Hentusen ja tuottaja-multi-instrumentalisti Branislav Vlaisavljevićin duo Meow Piglet on uusi tuttavuus kotimaan englanninkielisen popin kentällä. Levy on hengeltään melko häilyvää, melankolista ja unenomaista taidepoppia, helppo kotimainen vertailukohta on Color Dolor. Välillä poiketaan ilahduttavan yllätyksellisesti IDM-rytmien maailmaan ja toisinaan kuulaat kuorosamplet tuovat mieleen Bicepin.
Huomio kiinnittyy siihen, kuinka huolellisesti kappaleet on sovitettu ja tuotettu. Albumin taustat kuulostavat poikkeuksellisen miellyttäviltä ja äänikuvaa ei ole tukittu liialla informaatiolla. Siihen nähden, kuinka millintarkalta työltä levy muutoin kuulostaa, on kummallista, miten Hentusen laulusuoritteet ovat ilmeisen tietoisesti silleen jätetty. On rohkeaa, ettei laulun virettä ole juuri korjailtu. Ratkaisu ei kuitenkaan toimi muutoin viimeisen päälle hiotussa kokonaisuudessa. Huomio kiinnittyy vireeseen aivan liikaa.
Meow Piglet kuulostaa mahtavalta, mutta kokonaisuus on tasapaksu, eikä oikein lähde kunnolla käyntiin. On levyllä kuitenkin hetkensä, varsinkin levyn päättävä, folkista elektropopiksi muuntautuva Little Too Much on oikein hieno biisi. Vaikkei levy ole onnistunut, Deeper jätti nälän ja odotan seuraavia julkaisuja mielenkiinnolla.