Arvio: Hauraita pikkutuntien tunnelmia Beth Ortonin tapaan – Huomion keskipisteenä vain artisti ja hänen pianonsa

Beth Orton
Weather Alive
Partisan

Terveyshuolien kanssa painiskellut Beth Orton palaa tositoimiin kuuden vuoden julkaisutauon jälkeen. Folktronica-estetiikastaan tunnetun Ortonin Weather Alive -uutuus on unenomainen, hauras ja samalla jotenkin epämääräinen laulukokoelma. Se sisältää kiintoisia tekstuureja, kaikuisia kudelmia ja pikkutuntien tunnelmia hieman Marianne Faithfullin tapaan.

51-vuotias artisti on äänittänyt Weather Aliven itse kotistudiossaan. Vierailijoitakin levyllä kuullaan, mutta huomion keskipisteeksi asettuvat Orton ja hänen pianonsa.

Albumi sisältää vain kahdeksan kappaletta, mutta kaksi niistä on yli seitsemänminuuttisia. Hypnoottisesti soljuva Forever Young on albumin onnistuneimpia ja vakuuttavimpia raitoja. Fractalsin ja Arms Around A Memoryn rytmiset kokeilut ja kevyet jazz-elementit pitävät myös mielenkiintoa yllä.

Singlenäkin julkaistu Friday Night puolestaan tapailee jo häiritsevän paljon Neil Youngin After The Goldrushia.

Lauluosasto herättää hämmennystä. Ortonin häilyvän vaikeroivat ja paikoin hoippuvatkin suoritukset jakanevat mielipiteitä, mutta toisaalta ne istuvat albumin kaoottisen kauniiseen maailmaan.

Vahvan itsereflektiivinen Weather Alive on selvästi tärkeä levy tekijälleen, eikä se tietystä kolkkoudestaan huolimatta jää yhdentekeväksi kokemukseksi kuulijallekaan.