Arvio: Haurasta ja askeettista viehätystä – Ennalta lupaavan Lake Jons -albumin äänikuva on rajattu turhan kapealle uralle

Arvio julkaistu Soundissa 6/2023.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Lake Jons
Running Third
AntiFragile

Lake Jons -duon kolmannen albumin ennakkoraita ja -video You Are Not Alone herätti välittömän mielenkiinnon mystisen vetävällä rytmiraidalla, jonka tyrnä elektroninen myllypyöritys häivytti yhtyeen rintapieleen ripustetun genrekortin ”folktronica”-tekstin. Moukeaksi ohjelmoitu bassokulku, perkussiosäksätys ja heleä kitarahelinä kannattelevat haikeansävyistä laulua. Kokkaraidan herättämät odotukset osoittautuvat kohtuuttoman koviksi, sillä seuraava kappale There huokailee ja kuiskuttelee jo selvästi hennomman nakutuksen kanssa. Säkkipillimäinen intromelodia toki lupaa vinksahtaneita tyylivaihdoksia.

Varsin varovaisia ovat kuitenkin useimmat albumin raidoista, vaikka sävelmissä onkin tiettyä haurasta ja askeettista viehätystä ja soman hentoja tunteiden ja tunnelmien tilityksiä. Synteettiset riffit, perkussiot ja sävelmien soljuvat soundit kulkevat melodiarungon ympärillä välillä rikastavalla ja rikastetulla yhteistyöllä, mutta välillä myös hiukan irrallisina ja jopa laulun sävelkulkuja mielenkiintoisempina biisirakenteina. Musiikin tasaisen ambienssin ja laulutulkintojen välillä ei sinänsä ole ristiriitaa, mutta äänikuva on rajattu varsin kapeaan kulku-uraan. Mainittu avainraita ja sangen streitti viihdesoul-slovari 99 (Pants Don’t Lie) erottuvat selvästi muita jännempänä rytmitestinä ja kesympänä pop-hiturina.