OMD:n 45-vuotisen uran neljästoista studioalbumi on synapop-pioneerien neljäs pitkäsoitto vuonna 2007 käynnistyneen comebackin jälkeen. Vaikka suuri yleisö tunnistaa OMD:n ehkä vain ikivihreästä Enola Gay -biisistä, yhtye julkaisi huippukautenaan vuosina 1980-1983 neljä genrensä klassikoiksi luettavaa albumia ja monta muistettavaa hittisingleä myöhemminkin.
2000-luku on ollut OMD:lle renessanssin aikaa. Erinomaisen harjoitustyön History Of Modern (2010) jälkeen seuranneilla kahdella albumilla yhtye jalosti äänimaisemansa uudelle tasolle, esikuva Kraftwerkin viimeisten digitaalisten julkaisujen vertaiseksi. Bauhaus Staircase kokoaa OMD:n uran persoonallisimmat ainekset, tarttuvat laulu- ja synamelodiat sekä kuorosämplet hienoksi retrofuturistiseksi jäähyväisalbumiksi.
Nimibiisi viittaa Oskar Schlemmerin vuonna 1932 maalaamaan natsivastaiseen maalaukseen. Veruschka-balladi on oodi ensimmäiselle saksalaiselle supermallille ja OMD:n aikalaisbändi Ultravoxin Vienna-klassikolle. Slow Train on tribuutti Gold-frappin nolkytluvun electroglam-hiteille. Kleptocracy ja Anthropocene ovat purevia poliittisia kannanottoja, joiden toivoisi kantavan seuraavankin sukupolven pop-yleisön korviin.