Arvio: Inariveljien albumilta löytyy yksi vuoden parhaista kotimaisista kappaleista

Mikko Kankaanpään, Joose Keskitalon, Petri Alangon ja Arwi Lindin muodostama Inariveljet on toisella julkaisullaan terävöittänyt ilmaisuaan. Yhtye yhdistelee edelleen suomalais-ugrilaista runo- ja kansanlauluperinnettä, bluesia ja globaalia rytmimusiikkia omalaatuisella tavallaan, mutta levy tuntuu fokusoituneemmalta ja jäntevämmältä kuin hiukan sillisalaattimainen debyyttijulkaisu. Eritoten rytmit ja svengi vievät levyä eteenpäin. Mantranomaiset laulusuoritteet ovat ikään kuin kannustushuutoja kaikelle musiikille.
Tyhjäkäyntiäkin levyllä on, ja välillä touhu äityy päämäärättömäksi, mutta pääsääntöisesti levyn kuuntelu on ilo. Ennen kaikkea tämä johtunee yksityiskohtien määrästä. Yhtyeen sointi on minimalistinen, jolloin variaatiot ja pienet yllätykset kiinnittävät huomion. Joka kuuntelukerralla tuntuu löytyvän jotakin uutta. Huippukohtana mainittakoon Tee hautani pian, valtavan jännitteen eteenpäin viemä äidin ja pojan vuoropuhelu. Väittäisin sen jo nyt olevan yksi vuoden parhaista kotimaisista kappaleista.
Eeppiset pajot on moni-ilmeinen, mutta eheä kokonaisuus, ja sen viehätys ei lopu muutaman kuuntelun jälkeen.