ZZ Topin legendaarinen trio Billy Gibbons (kitara ja laulu), Dusty Hill (basso ja laulu) ja Frank Beard (rummut) soittivat yhdessä yli viiden vuosikymmenen ajan. Hill menehtyi vuonna 2021, jonka jälkeen hänen tilalleen hyppäsi Elwood Francis. Beard puolestaan menehtyi 17. elokuuta kuluvaa vuotta ja hänen tonttinsa on ottanut omakseen Michael Monahan, joka tuurasi terveysongelmista kärsinyttä Beardiä jo aiemmin.
Lue myös: ZZ Top -rumpali Frank Beard on kuollut
Klassisesta kokoonpanosta on siis jäljellä enää Billy Gibbons, mutta tuoreessa Texas Monthlyn haastattelussa kitaristi vakuuttaa ZZ Topin olevan yhä ZZ Top, vaikka Hill ja Beard ovatkin poistuneet keskuudestamme.
”Bändi ei ole uusi, mutta silti se on. Se on hybridi. Elwood on ollut kanssamme 30 vuotta ja oli Dustyn teknikko, herran tähden. Hän oli jo osa perhettä. Ja olen keikkaillut tarpeeksi paljon Miken kanssa tietääkseni, mitä meillä on käsissämme. Hän saa minut soittamaan paremmin”, Gibbons sanoo.
”ZZ Topin perintö sinetöityi jossain vaiheessa ei-niin-kauan-sitten. Sitä ei voi rikkoa. Voit vaikka hakata sitä lekalla ja se pysyy ennallaan. Mutta nyt kun kokoonpanossa on tapahtunut dramaattinen muutos, meistä on tullut mainitsemani hybridi. Olemme yhä ZZ Top, mutta vasta nyt meillä on ylellisyys lisätä jotain siihen, minkä rakentamiseen meni 50 vuotta. Enkä voisi olla siitä iloisempi.”
Gibbons myös huomauttaa, että sekä Hill että Beard valitsivat henkilökohtaisesti juuri Elwood Francisin ja Michael Monahanin ensin tuuraajikseen ja lopulta seuraajikseen.
”[Hill ja Beard] ymmärsivät, että show’n täytyy jatkua. Se on tämän bisneksen vanhin sanonta. Kun Elwood hyppäsi kehiin, se sai Frankin syttymään. Frank oli yrmeä tyyppi, jonka näin 50 vuoden aikana harvoin hymyilemässä – paitsi silloin, kun yritti piikitellä jotakuta. Mutta kun Elwood nousi lavalle, huomasin Frankin jatkuvasti seuraavan Elwoodia hymyillen ja naureskellen sille, miten liekeissä tämä uusi tyyppi oli. Se lähensi minua ja Frankia”, Gibbons toteaa.
”Kaipaamme Dustya ja Frankia. Rakastimme niitä jätkiä. He olivat meille kaikki kaikessa. Mutta me vain seuraamme heidän ohjeistustaan.”
Yhtye soitti ensimmäisen keikkansa Beardin kuoleman jälkeen lauantaina 22. elokuuta. Gibbons myöntää tunteneensa ennen keikkaa jännitystä ja jopa hermostuneisuutta.
”Olin pukenut keikka-asun ylle ja lähestyin lavaa, kun tunsin pientä epävarmuuden tunnetta. Siinä kohtaa se iski minuun. Mutta totesin itselleni: ’Se tulee olemaan hieman erilaista, mutta olet tehnyt tätä 50 vuotta. Älä muuta mitään.’ Se pieni epävarmuus kaikkosi heti, kun aloimme soittaa”, Gibbons sanoo.
”Tunsin helpotusta puhuessani asiasta yleisölle. Halusin rikkoa jään. Olisi ollut outoa olla sanomatta mitään ja vain soittaa. Halusin sanoa jotain, joka on samaan aikaan sekä kunnioittavaa että juhlistavaa.”