”Olen älyvapaa jätkä, oman elämäni Ippe Kätkä, hapsutakki ja prätkä…”. Näillä määreillä käynnistyy Rock Siltanen Groupin vankka ja vaivaton toinen albumi ja tismalleen näiden hengenmiesten haluamalla tavalla henkistynyt nimikkokappale. Kaikessa irvistelee Mikko Siltasen ja Jukka Nousiaisen janus-kasvojen alkukantaisin ensi-ilme, joka Räjäyttäjien rujon ja ihanan resuamisen vastapainoksi kanavoi kummankin hemulin herkemmän puolen soololevyihin ja muihin bändeihin.
Silli Siltanen herkisteli Talmud Beachissa ja Amurissa, mutta ei vastustanut ronskin rockin kutsua, vaan muodosti oman vastineensa Jukalle ja Jytämimmeille. Seitskytluvun hevijytä, raskaampi psykerokki ja pubrockin turskein studiolive-henki täyttävät nyt trion toisenkin oikeamielisen kiekon.
Malttamattomina nämä aikamatkailevat rokkimunkit ovat ehtineet esitellä keikoilla ja nettijulkaisuina albumin matskua ja ilkikurisen nostalgisia teemojaan. Draculapillerit löytyivät Annikin korttelin vierestä muuntajakopperossa olleesta kioskista, Nekalan Mokkoon mentiin nauttimaan reiluja annoksia rahvaan perusruokia. Conan Barbaarissa oli enemmän tappokonetta ja karvashortsien kannatinta kuin koko Manowarissa, vaikka cembalolla säestettynä.
Menninkäiset tulevat on murean muhkea Sabbath-pastissi. Soundit ja sävyt on tuotettu debyyttiäkin tujakampaan kuosiin, ja Joni Ekmanin kitara roihuaa joka kuvaelmassa kuin Rovaniemi suursodan päätteeksi.
