Yhtenä 2000-luvun lahjakkaimmista popkirjoittajista pidetty Kesha joutui urallaan sivuraiteelle syytettyään tuottajaansa Dr. Lukea hyväksikäytöstä. Tuloksena oli pitkä, edelleen käytävä oikeusjuttu, johon Gag Order -otsikko viittaa. Artisti on joutunut sensuroimaan itseään niin julkisissa ulostuloissa kuin taiteessaan. Tästä patoumasta syntyi katarttinen valikoima kappaleita popteollisuuden syövereistä.
Avautumislevynä Gag Order kuulostaa viiltävän rehelliseltä, mutta myös hajanaiselta ja suodattamattomalta. Siinä on jäänteitä 2000-luvun progeilevasta taidepopista: äkkinäisiä tyylinvaihdoksia ja mahdollisimman monen elementin riitasointuja. Moderni r&b kohtaa alternative rockin, psykedelian ja Kraftwerkin kautta Donna Summerin. Rick Rubinin minimalistinen tuotanto ei rauhoita kaaosta, vaan alleviivaa sitä.
Vaikka toteutus pyörryttää hieman väärällä lailla, Gag Order paljastaa, että etäännytys on lopulta aina ollut Keshan voimakeino – jopa näin henkilökohtaisessa materiaalissa. Eat The Acid ja Living In My Head ovat timanttisen biisinkirjoittajan voimannäyttöjä levyllä, jota ei ole reilua kutsua comebackiksi, vaan paluuksi omimpaan artistiminään.