Arvio: Konservatorion kasvatit paahtavat kimurantisti ja kiireellä – Wizrd tutkii riehakkaasti 70-luvun jazzia ja progea

Arvio julkaistu Soundissa 1/2023.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Wizrd
Seasons
Karisma

Avausraita Lessons norjalaiskvartetin debyyttialbumilla Seasons on kuin varhaiskauden Grateful Deadia progeimmillaan. Melodista mutta erittäin energistä menoa korostavat näpsäkät lauluharmoniat. Jatkossa mennään reippaasti enemmän 70-luvun progen ja jazz-rockin puolelle. Free Willia leimaavat äärinopeat koukeroiset breikit ja armoton livemäinen atakki soitossa. Tällainen turbopaahto kävisi varmaan jo hermoilleni, jos riehakas soittamisen ilo ei olisi niin käsinkosketeltavaa. Ylipäätään tunnelma on koko albumilla hyvin valoisa.

Parhaiten Jaga Jazzist -rumpali/elokuvasäveltäjä Martin Horntvethin tuottamalla albumilla toimivat Lessonsin ohella kaksi viimeistä raitaa Divine ja When You Call. Niiden ylinopeuskiemuroissa on sentään hiukan tolkkua, jäsentyneempää melodisuutta ja vinkeitä vanhakantaisia urkusooloja.

Menoa selittää se, että jo ennestään useissa bändeissä (Draken, Spidergawd, Krokofant, Soft Ffog, Megalodon Collective) soittavat jätkät ovat kaikki Trondheimin jazz-konservatorion kasvatteja. He selvästikin elävät vielä ”enemmän on tosiaan enemmän” -vaihetta, mutta eiköhän se taitu luonnollisen kypsymisen myötä. Vanhaa progea ja esimerkiksi jälkipään Return To Foreveria diggaaville Wizrd kuitenkin luultavasti kolisee lujaa. Joka tapauksessa bändiä kannattaa pitää tulevaisuudessa silmällä. Voin kuvitella keikkojen olevan aika hurmoksellisia.

Lisää luettavaa