Arvio: Korn-miesten soolomittelö päättyy Headin voittoon – Jonathan Davisin Black Labyrinth panostaa popimpaan ilmaisuun

Arvio julkaistu Soundissa 6/2018.
Kirjoittanut: Nuutti Heiskala.

Arvio

Jonathan Davis
Black Labyrinth
Sumerian

Korn-laulaja Jonathan Davisin ensimmäinen soololevy kuulostaa pitkälti siltä kuin sen voisi olettaakin. Esimerkiksi Kornin astetta kevyemmän vuoden nimettömän albumin tai Queen Of The Damned -soundtrackin (2002) tuntevat tietävät mitä levyltä odottaa.

Ilman Kornin bassovoittoista ryminää Davisille jää enemmän tilaa melodioille ja popimmille kappalerakenteille. Jos Black Labyrinth ei vedä vertoja Kornille soundiensa tai groovensa puolesta, sävellyksellisesti levy on tasaisen vahvaa laatua. Parhaimmillaan Davis on vähiten Kornia muistuttavilla raidoilla, kuten pahaenteisen popahtavilla The Secretilla ja Medicatedilla.

Aivan Korn-kitaristi Brian “Head” Welchin Love And Deathin erinomaisen Between Here & Lostin tasolle Black Labyrinth ei yllä, mutta on kuitenkin hieno osoitus Davisin omaperäisyydestä ja lahjakkuudesta säveltäjänä ja laulajana.

Kornia on viety viime vuosina niin moneen suuntaan (brostep metal -albumi The Path Of Totality (2011), pop-singlet Hater ja Never Never (2013)), että bändille voisi olla eduksi jos Davis kanavoisi osan kokeiluistaan soolouraansa. Ja kun Black Labyrinth kerran toimii näin hyvin, olisi soolouran jatko hyväksi Davisin faneillekin.

Lisää luettavaa