Tuskin tästä 17 biisin mällistä kukaan asiasta kiinnostunut edes odottaa linjakasta, hyväsoundista ja tarttuvaa kuunteluelämystä. Eikä tämä semmoinen olekaan: karua soundia, karua laulua, väkeviä suoritteita ja kovaa mesomista sen sijaan riittää yllin kyllin.
Kotimaan undergroundissa tykiteltiin rässiä antaumuksella joka kylällä. Suurin osa bändeistä ei koskaan edennyt mihinkään. Tälläkin kokoelmalla on vain pari levyttänyttä bändiä. Vakavat tekijät väänsivät omakustannesinkun, mutta suurin osa jäi demotasolle. Näitä vimmaisia ralleja kuunnellessa maltillisen menestyksen ymmärtää, mutta alasta kiinnostuneille nykykorville kokoelma on kullanarvoinen kulttuuriteko. Vuosikymmenten takaisessa skenessä ei välttämättä koskaan kuultu toiselta puolelta maata tulevista bändeistä mitään, ja tässäkin paketissa on useita lupaavia esityksiä.
Yhteinen nimittäjä suomalaiselle pikametallille on aina ollut välttävä, heikko tai karmea laulu. Sen kuulee myös tässä: soitto kulkee ja sitä on treenattu, mutta laulajia katraassa on vain pari. Muiden solistit hoitavat homman taidon sijaan asenteella, ja yleisimmin varsin rujosti. Erittäin sykähdyttävä ja eloisa paketti kuitenkin on kyseessä.