Laajalta skaalalta vaikutteita hakeva Juppe on julkaissut musiikkia vuodesta 2014 alkaen useissa eri kotimaisissa projekteissa ja bändeissä, kuten esimerkiksi Keidas-yhtyeessä. Nyt häneltä kuullaan debyyttisoolo, jolla hän sekoittelee 1970-lukujen musiikkia sekä 1990-luvun indie-elektroniikkaa ja orgaanisia soundeja. Se on populaaria soft rockia, jossa on paljon vaikutteita myös funkista ja soulista. Juppe itse on luokitellut musiikkinsa soutuvenerockiksi, eli astetta yacht rockia simppelimmäksi AOR:ksi.
Jupen sanoittama ja miksaama, ystävien kanssa nauhoitettu ja sävelletty levy käsittelee parisuhteita, varsinkin epäonnisia sellaisia, sekä tietysti taiteilijan paineita maailman onnellisimmassa maassa. Teemat on kuorrutettu kyynisellä sarkasmilla, josta osa kuulostaa varsin kieli poskessa kirjoitetulta. Musiikki on mielenkiintoista, tuotanto on tarttuvaa ja yllättävää. Heikoin lenkki muutoin vahvassa kokonaisuudessa ovat finglishillä toteutetut lauluosuudet ja Jupen ulosanti, jota vaivaa tietty flegmaattisuus. Se saattaa tietysti olla rokkitähden tyylikeino, mutta käy pian puuduttavaksi kuunnella läpi koko albumin.