Jotkut esittelevät ”nintendometalli”-termiä Children Of Bodomin yhteydessä, mutta eiköhän genren aidoin edustaja ole ruotsalainen Machinae Supremacy. Ensi kuulemalta nopean thrashin ja Super Mariosta muistuttavan piipityksen yhdistelmä tuntuu häiritsevältä, mutta siihen tottuu nopeasti ja pian sen havaitsee yllättävän toimivaksi. Elektronisten elementtien rohkea käyttö tuo mieleen LM.C:n ja muut japanilaiset suuruudet.
Kappaleitten järjestykseen olisi voinut kiinnittää suurempaa huomiota: levyn alkupää on tykitystä ilman hengähdystaukoa, kun taas hitaammat ja keskinopeat kappaleet tulevat yhtenä mönttinä loppupuolella. Suuremmalla vaihtelulla kokonaisuus ehkä pitäisi mielenkiintoa paremmin yllä.
Vaikka soitto onkin taitavaa ja sävellykset kauniita, jää joistakin biiseistä puuttumaan ”se koukku” – pelkkä kahdeksanbittisen musiikin ja metallin yhdistelyn tuoma yllätyselementti kun ei jaksa kantaa levyn loppuun saakka. Tätä rohkeaa sekoitusta lukuunottamatta A View From The End Of The World ei tarjoa mitään sen kummempaa kuin muutkaan perushyvät metallilevyt.
