Yhdeksännen varsinaisen sooloalbuminsa kanteen ikuistettu kauas horisonttiin johtava luotisuora tie on ehdoton kuin Mark Knopflerin Dire Straitsin jälkeinen ura. Omasta visiosta on tuskin mahdollista pitää kiinni Knopfleria järkähtämättömämmin.
Down The Road Whereverillä Knopflerin kiireetön hienovaraisuus on johtanut laulukokoelmaan, josta optimaalisin nautinto irtoaa keinutuolissa istuen. Arkisimmillaan biisin aiheena voi olla My Bacon Roll, mutta kaiken aikaa asialla on pikemminkin jutustelija kuin varsinainen tarinaniskijä. Samaa vähäeleisyyttä Knopfler noudattaa myös musiikillisten tyylilajien kanssa flirttaillessaan.
Back On The Dance Floor tanssii hitaasti ja When You Leave ja Slow Learner kumartavat trumpetteineen jazzimpaan suuntaan. Viimeksi mainitulla Knopfler tekee tunnustuksen: ”I do everything slow”. Nobody Does That ja Good On You Son saavat mausteekseen hyppyselliset funkia. Albumin deluxepainokselta löytyvä Rear View Mirror yllättää Hammond urkujen siivittämällä 60-luvun boogaloosvengillään.
Yllätyksenä voi pitää myös Knopflerin tapaa ujuttaa Liverpoolin futisfanien kannatuslaulukseen kaappaaman You’ll Never Walk Alonen melodiaa Just A Boy Away From Homen kitarointiin.
