MARK KNOPFLER: Sailing To Philadelphia

Jos Mark Knopflerin musiikki pitäisi museoida yhden biisin muodossa tuleville sukupolville, avausraita What It Is kävisi hyvin tuohon tarkoitukseen. Siinä kiteytyy Knopflerin usein viljelemä Tunnel Of Love -muudin ja -muotin hölkkä ja siinä mielessä se sopii hyvin levyn avausraidaksi. Jos joltakin on päässyt unohtumaan, kuka Mark Knopfler on, What It Is on oiva muistutus. Aubrey Haynien viulu antaa suosiolla "Dire Straitsin äänen ja kitaran" olla pääosassa.
Toki Knopflerin tutut sormenjäljet leimaavat koko cd:tä, mutta onneksi hän on tehnyt uutukaiselleen myös monia vähemmän kliseisiä biisejä. Vierailevat vokalistit ja puhaltimet piristävät osaltaan levyn ilmettä. Urut ja kirkkolaulajat tiivistävät Baloney Againin hitaan bluestunnelman käsin kosketeltavaksi, Silvertown Blues on kuin tiivistetty versio Telegraph Roadista, ja varsin onnistunut sellainen. Speedway Of Nazareth etenee aluksi kerronnallisen folkballadin tapaan ja päättyy pitkään, hitaasti hekuvaan sooloon, josta muodostuu yksi levyn huippukohdista.
Hidastunnelmainen Sands Of Nevada muistuttaa Knopflerin elokuvasoundtrackeista, kielisoittimen paikkakin on luovutettu Paul Franklinin hillitylle pedal steelille. One More Matinee päättää levyn tyylikkästi samoissa tunnelmissa. Ei Knopfleria ainakaan vielä tarvitse rock-museoon laittaa.